Kaarlo Haapanen : Leskien kortteli

Eletään vuotta 1920. 40 perheen - sahalaisten ja tupakkatehtaalaisten - asuttama kortteli on usean puutalon muodostama vuokraslumni. Lähes puolet perheenhuoltajista on leskiä: punikkileskiä, Amerikankleskiä, Jäämerenleskiä, elävänleskiä. Ruotsinkielisten hallitsemassa pikkukaupungissa maan maalta tulleet ihmiset elävät toimeentulomimin rajoilla.

Näkö­kul­ma on pie­nen po­jan, jon­ka ehtymätön muis­ti tallen­taa jokai­sen sa­nan, jo­kai­sen ta­pah­tu­man täs­sä värik­kääs­sä mil­jöössä. Isä tekee itse­mur­han, kolmihenkisen perheen huol­ta­jak­si ja oi­keuk­si­aan nai­ras­su­den roh­keu­del­la puoles­ta­va äi­ti.

Kesäkuusta tammikuulle ulottuvan tarinan kuluessa nähdään elämän koko kuva: avvoisista kesäpäivistä var­men saaressa joudutaan kalseaan ja jatkuvan puutteen leimaamaan arkeen. Ympäröivä maailma ei hemmottele leskiäitiä: talonomistaja ajaa hänet asunnosta, viranomaiset ovat ylimielisiä ja penseitä. Mutta ystävyys talon asukkaiden kesken ei rikkumaton. Pahimpaan puutteeseen joutunutta autetaan, mehevä huumori kääntää olemisen ankeudesta esiin sen myönteisen puolen.