Kaarlo Helasvuo : Huollon kenttä

Sosiaalista huoltoa ja varsinkin henkilökohtaista vaikeuksissa olevien auttamistoimintaa on esiintynyt jo vuosituhansia. Järjestetty sosiaalihuolto nykyisessä muodossaan on sen sijaan melko lyhytaikaista. Tästä johtuen on alan kirjallisuuksi ainakin Suomessa jäänyt melko suppeaksi. Maisteri Helasvuon uusi teos HUOLLON KENTTÄ on tarkoitettu tätä aukkoa osaltaan poistamaan ja auttamaan kaikkia niitä, jotka joutuvat päivittäin työskentelemään sosiaalihuollon piirissä. Se on tarkoitettu avuksi kaikille muillekin, joiden tehtävänä on auttaa toisia henkilökohtaisissa vaikeuksissa. Sosiaalityönhaltajana tai sosiaalityöntekijänä moni kysymyskenttä ehtii vie vain jonnkin määrään hallinnon alan kysymyksiin. Ne ovat yhteisiä kaikille sosiaalisen huollon eri tahoilla toimiville henkilöille, jotka noudattavat omassa toiminnassaan järjestelmän tiettyä taustaa.

HUOLLON KENTTÄ teoksen alussa selvitetään sosiaalihuollon yhteiskunnallista taustaa, sekä luodaan järjestelmänne rakenteellinen merkitys ennenkuin avulohda silmäiltäjiin. Toisessa osassa valaistaan huoltotyön ja asiakaskäynnin sumeeta sekä keskeisiä yksityiskohtia opastaen nuoria tarpeen tutkimiseen ja arviointiin mm. valaisemalla erilaisia tutkimusmenetelmiä, kuten haastattelua, huomioiden tekoa, arkistotietojen arvostelua sekä eri asiantuntijain yhteistyötä.

Teoksessaan maisteri Helasvuo asettaa huoltotyön sosiologiseen taustaansa. Hän osoittaa, kuinka huolto on koko vallitsevan kulttuurin ilmentymiä. Kiinnipä se seuraa kansallisia perinteitä, mutta samalla on enemmän kuin huomammekaan - herkkiii niin muutoksille, joita yhteiskunnallisissa oloissa, asenteissa ja yleisissä käsityksissä tapahtuu. Näin kirjoittaja auttaa lukijaa vapautumaan ahdasta katsomuksista, jotka voivat estää työn kehittämistä.

Huollettavan ja huoltajan välistä kanssakäymistä tekijä selvittää niinkin 'kentän' tapahtumana, elävänä ja vaikutuksille alttiina. Hän erittelee ennakkoluuloja, jotka estävät työntekijää totuudenmukaisesti arvioimasta tehtäviänsä, ja korostaa huollettavata tapauksen tutkimiseen liittyvää vastuuta.

Teoksen pääpaino onkin huollon tarpeen tutkimisessa ja arvioinnissa sekä niin asiakkaan kuin työntekijän itsensä ymmärtämisessä. Tekijän on pyrkinyt laatimaan yhtenäisen ja johdonmukaisen esityksen, joka olisi vapaa vastakkaisten oppisuuntien rajoituksista. Kirja elävöittääkin lukuisat todellisesta elämästä otetut esimerkit, joista jokaisella on omalle asianomaiselle tapaukselle laajempaa kantavuutta.