Kai Vaaralahti : Akanoiden kuningas

Tämä kolmas kirjani on omistettu kenttätykistölle ja erityisesti 70-luvun kenttätykistön viestimiehille. Nuoren miehen on mentävä mihin hänet kutsunnoissa määrätään. "Menette Karjalan Tykistörykmenttiin!" Tuohon aikaan ei palvellukseen astuvan varusmiehen kanssa paljonkaan neuvoteltu. Ehkä siksi usein uudet ja oudot asiat tuottivat joillekin suurta vaikeutta sopeutua kasarmielämään. Toiminta oli vierasta ja haastavaa, mutta kaikkeen piti alokkaan sopeutua. Jos asiat eivät meinanneet mennä niin kuin on käsketty. Niin ne laitetaan menemään!

Jatkosodan ajan kurinpidollinen henki puolustusvoimissa, oli jo hieman muuttumassa pehmeämmäksi. Mutta simputus ja usein kohtuuttoman kovat rangaistukset elää muhivat vielä monessa joukkoyksikössä omaa sodanjälkeistä aikaansa. Tämä rangaistuksen uhka, aiheutti monelle varusmiehelle koko palvelusajan kestänyttä, kovaa ja hermoja rasittavaa suorituspainetta. Päivittäinen todellisuus yksittäisen miehen palvelusaikana oli jälkikäteen asiapapereihin kirjoitettua totuutta julmempi. 1965-71-luvulla palvelukseen astuneiden joukossa tapahtui sodan jälkeen kaikista eniten kuolemaan johtaneita tapaturmia, itsemurhia ja ammusvarastojen räjähdyksiä, sekä muita onnettomuus tapahtumia. Jotka keskeytti yllättäen monen nuoren varusmiehen normaalin varusmiespalveluksen.