Kaija Pispa : Kärpäslätkää

Takakansi

Kaija Pispan runoissa maailmanmeno avautuu hyönteisnäkökulmasta hykerryttävällä tavalla. Terävä, salaviisas ja lohdullinen huumori johdattelee lukijaa karikekiden ja kärpäsenkakkojen keskellä elämän surkuhupaisiin sattumuksiin. Toisinajattelija Harry Kärpäsen puhekuplista pulppuaa riemastuttavaa tunkiofilosofiaa, joka puhuttelee monella eri tasolla, kaikenikäisiä ihmisiä.

Sanataituri Kaija Pispan edellinen runoteos Titulein taikasanat sai Arvid Lydecken -palkinnon.

Elina Warstan persoonallinen kuvitus ryöpsähtää paikoin hurjiksi kuvapinnoiksi. Kauhea kyrmökissä suorastaan sahisee silmille, ja kivitas kun pää menee pyörälle elämän labyrintissa.

Oletteko valmiit, nyt lähdetään. Ajatusten utuemmin eksoottisille mantereille muistojen merille tunkiofilosofian tantereille pihojen perille syvä mietteisiiin. Siivet selässä ei pelkää!

Esittely

Maailmanmenon mietiskelyä hyönteisnäkökulmasta

Kaija Pispan uusin runoteos antaa oivaltamisen ilon nuorelle lukijalle, jonka omia elämäntuntoja sen maailma heijastaa: Voi löytää itsensä taivaltamasta varpujen viidakossa polulla, joka on elämän mittainen, etsimässä tuntosarvilla oikeaa tietä...

Pispa tunnetaan sanataiturina ja loistavana riimittelijänä. Nyt hän ruotii syvältä nykyajan ilmiöitä: ihmisten itsekkyyttä, ekologisia uhkia ja automaation valtaa. Hyönteisillä ja kasveilla on ihmisille paljon sanottavaa. Monitoimisen Harry Kärpäsen tarinassa on todellista kärpäsfilosofiaa, joka on teoksen keskeisiä teemoja. Romanttisen neiti Naatin rakkaus automaatteihin kasvaa kauhukuvaksi ja lämpimän käden kaipuuksi, mutta miten irrottaa sormi nappulasta? Spastinen asparacus -runoa voi pitää jopa avainrunona!

Lukija kohtaa omaperäisiä hahmoja turhamaisesta lehmästä valaistuneeseen muurahaiseen ja voi heittäytyä räpmäisten, jatsahtavien tai maalailevien rytmien vietäväksi. Elina Warstan kuvituksessa on sama persoonallinen, salaa myhäilevä ote kuin Pispan runoissa.