Kalevalanseuran vuosikirja 52 : 1972

"Elämä ilman nimiä olisi hankalaa", totesi eräs koululainen Suomen Nimiarkiston lähettämässä paikannimikerelmän saateeksi.

Tuhannet vanhat ja uudet etunimet, sukunimet ja paikannimet ovat NIMIKIRJAN (Kalevalaseuran vuosikirja 52) tutkielmien aiheina.

Keskiaikaiset arkistolähteet ja uuden ajan tietokoneet, vanhat kartat ja tämän päivän almanakka on pantu puhumaan nimistä. Tieteen asein ratkaistaan vakavia kysymyksiä: Kuka oli Jepulis-Penjam? Miksi vain Jarit ja Sarit, Mikät ja Jaanat kohta yksinään kansoittavat lastenseimet? Onko Virtasia, Niemisiä, Mäkisiä, Korhosia ja Hämläläisiä Turun kokoisen kaupungin verran? Olisiko Leskisten ja Waristen syytä palata vanhoihin nimiinsä Leskenpoika ja Warisenpoika? Pitäisikö Haarahuhdet, Puunenät, Koukkulajat ja Rupisuuet vetää esiin vanhoista maakirjoista puhelinluetteloden lehdille?

Hannes Sihvon toimittaman Nimikijan kirjoittajat onomastikoista eli nimistöntutkijoista aina perinnetieteilijöihin ovat: Åke Granlund, Maija-Liisa Heikinmäki, Terho Itkonen, Saulo Kepsu, Eero Kiviniemi, Esko Koivusalo, Ritva Korhonen, Matti Kuusi, Pekka Laaksonen, Pentti Leino, Kirsti Mäkinen, Viljo Nissilä, Eeva Maria Närhi, Aulis Oja, Ritva Liisa Pitkänen, Veijo Saloheimo, Hannes Sihvo, Peter Slotte, Urpo Vento, Kustaa Vilkuna, Leea Virtanen ja Kurt Zilliacus.

Elämä ilman Nimi­kirjaa on hankalaa, erikoisesti äidinkielen opiskelijalle ja opettajalle. Ken hyvänsä a­sian­har­ras­ta­ja, jota oma nimi tai oman koti­puolen nimien ongelmat askarruttavat, löytää Nimikijasta lähtökohtia satoihin löytöretkiin.