Kalle Isokallio : Urhola

Takakansi

RUOTSINKIELINEN kalastajakunta, Holmarn, maatalousvaltainen Uurusmaa ja hieman teollistunut Laajasmaa päättävät yhdistyä, sillä valtion pakkoliitoksessa ne voisivat joutua vielä epämiellyttävämpään seuraan. Uuden kunnan nimeksi päätetään Urhola, eikä kukaan, edes byrokraatit, oikein innostu yhdistymisestä. Kuten liitoksissa yleensä, kuntalaisten etu jää heti muutosten jalkoihin. Tärkeiksi tavoitteiksi nousevat kielipolitiikka, maatalouspolitiikan turvaaminen sekä tietty arkielämään liittyvä suosiva kaavoitus. Aluksi siis kaikki vaikuttaa masentavan tavalliselta, kunnes kunnanjohtajan toivotaan hoitokolkkaan vierin ja houkuttelevaan suunnitelmuu mukaan varhaiseläkkeelle jättäytyneen talousjohtaja Tuomo Mäen. Kunnallispolitiikan kuvioita tuntematon Mäki lähteekin kunnallistamaan yksityisiä palveluja. Kun mukaan toinhoihin saadaan vielä mies itänaapurista, Vasili Vissaarov omine suunnitelmineen, alkaa huolestuttavasti vaikuttaa siltä, että Urhola voisi pärjätä omillaankin, jopa ilman poliitikkojen apua.

Kalle Isokallio on jälleen tarttunut riemastuttavan ajankohtaiseen aiheeseen orimatkielisella entä jos –sarkasmillaan niin mukaansa tempaavasti, että pölyttynyt paikallisbyrokratiakin vaikuttaa suorastaan seksikkäältä.

Esittely

Ruotsinkielinen kalastajakunta Holmarna, maatalousvaltainen Uurusmaa ja hieman teollistunut Laajasmaa yhdistyvät, jotteivät pakkoliitoksessa joutuisi vielä epämiellyttävämpään seuraan.

Uudesta kunnasta tulee Urhola. Kuten liitoksissa yleensä, kuntalaisten etu jää heti muutosten jalkoihin. Tärkeiksi tavoitteiksi nousevat kielipolitiikka, maatalouspolitiikan turvaaminen sekä kaavoitus, joka suosii tiettyjä rakennusliikkeitä. Kunnanjohtajat tekevät kuitenkin virheen houkutellessaan suunnitteluun mukaan varhaiseläkkeelle jättäytyneen talousjohtaja Tuomo Mäen.

Kunnallispolitiikan kuvioita tuntematta Mäki alkaa kunnallistaa yksityisiä palveluja. Kun mukaan tulee vielä Vasili Vissarov, tuo hymyilevä oligarkki, alkaa huolestuttavasti vaikuttaa siltä, että Urhola pärjäisi omillaankin, ilman poliitikkojen apua.

Pian veroäyri laskee ja hyvätuloiset alkavat pyrkiä kirjoille entiseen muuttotappiokuntaan. Mutta miten tonttimaat saadaan riittämään? Yllättävä ratkaisu löytyy - ja aiheuttaa uusia paineita veroäyrin laskemiseksi. Entäs sitten, kun veroäyri on nolla? Kalle Isokallio on jälleen tarttunut riemastuttavan ajankohtaiseen aiheeseen omintakeisella entä jos -sarkasmillaan.