Kalle Lassila : Maan ja meren lauluja

Tässä astuu julkisuuteen uusi nuori runoilija, jonka nimi on sekä runouden tuntijoille että kirjalliselle yleisölle aivan tuntematon. Hänen kokoelmansa tuli kustantajallekin täydellisenä yllätyksenä. Meillähän on totuttu siihen, että nuoret runoilijat saavuttavat ensin kuuluisuutta »albumirunoilijoina», ennenkuin esiintyvät omalla kokoelmallaan.

»Maan ja meren lauluja» kokoelmasta kasvavat runo runolta esiin miehekkään avonaiset ja vakavat nuorukaiskasvot. Näissä runoissa on epätasaisuutta — niin kuin kaikissa todella lahjakkaissa esikoisteoksissa — mutta niiden joukossa on myöskin runoja, jotka ovat niin hienostuneen varmoja, viimeisteltyjä ja väkevätehoisia, että suorastaan hämmästyy tavattessaan sellaisia nuoren runoilijan ensimäisessä kokoelmassa. Hänen runoudessaan yhtyy voimakkaaseen kohtalontuntuun, ankaraan, kaikkea liioittelua karttavaan itsekuriin sekä ajatuksen ja muodon selkeyteen rikasta mielikuvituselämää ja välitöntä laulajaniloa. Elämän suuria peruskysymyksiä koskettelevien runojen rinnalla tapaamme herkkiä kevätlauluja, joissa soi »maan ja meren» ihanuutta ylistävä riemullinen sävel.