Kalle Päätalo : Liekkejä laulumailla

Kiestingin suunnalla ryhmä J. etenee vanhaa reppurien tietä syvälle Karjalaan. Kallen sota on aluksi leppoisaa: hän huoltaa komppaniaa, käy tietöissä ja ui Karjalan kirkkaissa järvissä. Toiveet ovat korkealla, pian saavutettaisiin Kiestinki, Muurmannin rata ja sitten lopullinen tavoite, Valkeanmeren länsiranta. Varmin tae menestyksestä on aseveljien teknillinen ylivoima, sillä tietojen mukaan saksalaiset pystyvät jo valmistamaan vedestä bensiiniä.
Kiestinki vallataan 7.8.1941, mutta sitten alkaakin vihollisen vastarinta voimistua. Rivimiesten vaistot panevat vastaan, kun ryhmä J. etenee uhkarohkeasti pitkin Louhen–Kiestingin rataa. Lopputulos on se mitä monet ovat pelänneet: rykmentti joutuu mottiin.
Mutta sitä ennen koetaan sekasortoinen tilanne, jossa komentajat johtavat sotaa yhä enemmän hermoillaan kuin aivoillaan. Kalle, joka on tottunut etulinjan näkymättömäksi jääviin muonamiehiin, joutuu äkkiä täydennysjoukkojen käskyihin ja keskelle hyökkäystä. Sota paljastaa karhealla tavalla joukkojen napaisuuserot: johtajat eivät näe alhaista – eivätkä korkeat näy. Hengen pitämisestä ei JSP:lle lasketussa mittauksessa anneta alamaisarvosanaa, sillä aina joku menehtynee, mentiinpä kuinka oikein Suomessa.
Kuusamon sotilassairaalassa koetaan haavakuumeet huohreineen ja karistaan sadistisen lääkärinlinnan käsittelyssä.
Oulun Keskuskansakoululla jatkuu vatsalamaku, mutta se ei estä Kallea kirjoittamasta tytöille. Järkytys on suuri, kun lähes kaikki 'kutsun' saaneet noudattavat sitä ja saapuvat istumaan Kallen sängyn laidalle. Mutta niin kuin aina, parhaat naiset jäävät saavuttamattomiksi. Yksi heistä on kaunis ja ystävällinen sairaanhoitaja, jonka ansiosta Kallen maisemat eräänä päivänä ratkaisevasti kirkastuvat. Silloin on kuitenkin jo talvi, toipumisluoma lähellä ja kainalosauvat vaihtuneet kävelijän keppiin.

Kalle Päätalon sodankuvaus on havainnollista ja selkeää. Sodan tilanteita, käskijöitä ja käskettäviä hän katselee ikään kuin työnjohtajan käytännöllisellä silmällä, joka osoittautuu tarkaksi ja paljastavaksi. Myös lottakeskusteluun Päätalo tuo oman kiinnostavan lisänsä. Ottaa sotanäytöksen ja kenttäsairaalan näkökulmat, ja Päätalon kuva heistä on lämpimän myönteinen.