Kalle Päätalo : Pölhökanto Iijoen törmässä

Omaelämäkerrallisen Iijoki-sarjan 25. osa Hyvästi, Iijoki päättyi vuoden 1958 loppuun, jolloin Kalle oli julkaissut esikoisromaaninsa. Romaanisarjan oli määrä päättyä siihen. Romaani Pölhökanto Iijojen törmässä asettaa sarjalle kuitenkin lopullisen pisteen: se kertoo Kallen rakennusmestarinuoruudesta, kirjailijantyöstä, perhe-elämästä ja tutuiksi tulleiden ihmisten kohtaloista Tampereella ja Taivalkoskella.

Romaani lähtee niistä tunnelmista, joihin Kalle jäi esikoisromaaninsa ilmestyttyä. Rakennusmestarin työ jatkuu kiivastahtisena, ja Tampereelle nousee rakennus toisensa jälkeen Kallen ohjauksessa. Samanaikaisesti jatkuu kotona toisenlainen urakka: kaikki vapaa ajat Kalle naputtaa kirjoituskoneessa, ja syksy syksyltä syntyy valmista myös kirjallisuuden alueella. Perhe kasvaa nelihenkiseksi, ja Kalle saa tuntea perhe-elämän onnea jos huoltakin. Kirjailijanelämä vaatii ujolta mieheltä julkisuudessa oloa, mutta omat juuret ovat aina mukana.

Vaikka Kalle perheineen työskentelee ahkerasti Taivalkoskella, minne on rakennettava vanhemmille uusi koti ja korjattava lapsuuden pirtin kattolautakin, hän vilahtelee yhä uudelleen lapsuuden leikkikulmilla. Päätaalon suvun vaiheista ja vaihtelevasta kohtalosta löytyy romaaniin lämminhenkinen elävöittäjä, menneiden aikojen kanssaelaja sekä ikääntyvän kirjailijan tärkeä vanha ystävä - juttupari Iilinjokivarrella. Elämä alkaa näyttää yhä selvemmin toistavan pientä, laajallista kaavaansa, mutta huolettomaksi se ei muutu. Kirjoittamisen tuska kasvaa, ja samaan aikaan perheessä Kallen naurava, kultakutrinen tytär sairastuu. Ratkaisua ei haavoittun lääkärikään löydä, vaan Kalle joutuu työssään kirvelevän joskin kirjoittamisen kannalta onnekkaan ratkaisun eteen.

Mahtava Iijoki-sarja ei sittenkään loppunut 25. osaansa. Kalle Päätalon luomiin henkilöhahmoihin kiintyneet lukijat saavat lukea rakastamiensa ihmisten myöhemmistä elämänkohtaloista. Romaanissa käydään läpi neljä vuosikymmentä. Ikääntyvä Kalle Päätalo seisoo synnyinkotinsa tanhuvilla niin kuin yksinäjynt Pölhökanto: ikätoverit ovat kuolleet, nuoremmat ovat vanhenemassa. Mitä liikkuukaan jäljelle jääneen mestarin mielessä?