Kalle Päätalo : Ratkaisujen aika

Pojasta asti Kalle Päätalo on ollut työmiehenä aikaansaapa. Ahkeruus on ollut tie täyteen ihmisarvoon, ja sen omista sisäisistä mitoistaan tietoinen nuorukainen on tahtonut myös toisten tunnustamana saada. Nyt kuuluu "rutina ja ryske" paitsi työmaalta, myös Kallen päästä. Tavoitteet on asetettu järjestykseen. Ristiriitojen aiheuttamaa voimanhukkaa ei ole, ja lähes epäinhimilliseltä tuntuva ponnistelu tuottaa tehokkaasti tulosta.

Monella tapaa Kalle kohtaa entisyyttensä. Kirvesmiehenä hän yhdessä nauttivasti kuvautun Rousto-Villen kanssa rakentaa oman entisen ammattinsa tukikohdan, metsätöyskeskuksen klaalisten korpeen. Kortteeritalossa illasta ja aamuisin hän oivaltaa oppineensa elämään tutun leppalampun valossa. Kotiseikossakin käyden ja nähdään kaikki, kelle Kalloniemen miehet käyvät syömässä "samalta repulta”. Kotonaankin on samaa aistia, virkaatikin nuorukaiset rakastetut, elämän toimiin kiireikkäimmille myös pidättäviksi kasvateiksi. Mutta syyskin paikkamies on kuin savusaunailta: Kalle tapaa tutut nuoruusmuistotkin, unohtaneensa entiset itsestään etääntyneet aatesisällöt, ja nyt ovat yhteiskunnalliset osat vaihtuneet.

Tämä osa laajaa romaanisarjaa kuvaa edustavan yksilön kautta suomalaisen, sodan viivyttämän miehen kypsymistä täyteen aikuisuuteen. Romaania hallitsee jännitetty tahto. Kalle Päätalolle tunnusomainen huumori ei silti katoa. Se on sisäänrakennettuna hänen kaikissa havainnoissaan, tavassaan suhteuttaa maailmaa ja paikoin se lukijan kokemuksen kautta paisuu suureksi, ymmärtäväksi nauruksi.