Kalle Päätalo : Susipari

Romaaneillaan Päätalo on tuonut kairojen ihmiset myös kymmenien tuhansien etelän asukkaiden hyviksi tutuiksi. Niin hyviksi, että lukemisen sijasta me paremminkin kuuntelemme mitä he puhuvat, katselemme miten elävät. Siksi heidän tapaamisensa näyttämöllä on mieluisa ja luonnteva kohtaaminen. Ja kun näytelmästä vuorostaan tehdään kirja, on kirjallisen tuttavuuden kehä kiertynyt umpeen. Kehän sulkee nyt Päätalon ensimmäinen näytelmä Susipari — lukunäytelmä kairojen ihmisistä.

Mikä panee miehen pitkittämään vihille menoa toistakymmentä vuotta, elämään naisensa kanssa susiparina kyläläisten pitäessä ja pitäessä siltä välttämättömä, kestämään naisen arvovaltaa perheessä, olemaan neljälle lapsellensa pelkkä isäntä, jysäyttämään elokaan laillistamatta?

Näihin astii Janne Tervamaa on selviytynyt ongelmastaan vähin äänin, puolustaen perinnetottumusta vastaan siinä ettei moni muu virallinen isä huolehdi perheensä elannosta niinkään hyvin. Mutta nyt on pitäjässä uusi kirkkoherra, joka kuului otaneen tämmöiset pariskunnat oikein silmätikukseen.

Jannen ja hänen perheensä kohtalosta ei puutu draamaa, jos ei tosin komediakaan. Molemmat ainekset Päätalo on suhteuttanut syrjäkylän maisemiin niin tarkasti, että tuloksena on — poikkeuksellisesta henkilöasetelmasta huolimatta — ilmeisen yleispätevä kuva kairojen ihmisistä ja elämästä. Etelästä muuttanut kirkkoherra, pitäjän tietotoimiston tunnettu hieroja Lumpsauss-Hilma, kiertävä liikemies Tuira, Kiiskirannan Oskari ja ennen muuta Janne ja Saimi lapsineen vievät roolinsa läpi harvinaisella aitoudella. He ansaitsevat aplodinsa, istuupa yleisö sitten teatterissa tai lukulampun ääressä.