Kalle Päätalo : Tuulessa ja tuiskussa

Suomalaisten voittoisa eteneminen Itä-Karjalassa on pysähtynyt ja sota muuttunut asemasodaksi. Jonkinlaista asemasotaa on myös Kallen rintamantaakainen toipilaselämä. Hän on kävelevä mies ja jaksaa hiihtää selkosen halki työtilojaan tapaamaan, mutta toisaalta hänen haavansa eivät ota parantuakseen. Lomat, tarkastukset ja sairaalaosastot vuorottelevat hänen elämässään. Lopulta Kalle joutuu lääkärien kiistakapulaksi: hänet passitetaan rintamalle ja sieltä heti kiukuisten sanojen saattelemana takaisin Ouluun.

Nyt seuraa uusi sairaalavaihe ja huonetoveruus värikkään sotamies Mikkosen kanssa. Mikkonen on sukupuolitauteetti ja kaikin puolin hämmästyttävä mies, mutta oppi ja juttuja, jotka hän auliisti jakelee, eivät lannista Kallessa hyväyn paljastusta. Jokin on lannannut hänen mielen ja alkanut vieroittaa pois naisista. Aikanaan laman syy sitten selviää, ja toivoden toipumisessa se merkitsee Kallelle suurta henkistä romahdusta.

Nuoren miehen elämää käy nyt pohjakulumassa, ja se vaatii häneltä elämänarvojen uutta harkintaa. Mutta onneksi, monen vaakakulsn jälkeen myös myötätunnon ja ymmärryksellisesti asettunut läheinen ystävä ja hänen perusterve maalaisäitinsä on henkinen turva- ja raanhoitaja. Tulevan kirjailijan ja hänen ihmiskäsityksensä kannalta tulee merkittäväksi se tieto, että juuri syvimmmän alennuksensa hetkellä ihminen voi saada ymmärtävämmän kohtelun – kohdata ihmisarvonsa.

Kalle Päätalon tämänkertainen kirja on yksityisempi ja intiimimpi kuin sarjan aikaisemmat sotaa kuvanneet osat. Tähän ovat johtaneet päähenkilön kokemukset, jotka ovat merkinneet hänelle tärkeätä itsetuntemuksen koulua. Samalla ne ovat nousseet haasteeksi ja vaikeaksi tehtäväksi kirjailijalle, joka on päättänyt kertoa 'kaikki'. Tilittäessään Kalle Päätalo onnistuu hyvin, koska hänellä on varusteenaan kaksi kirjailijan arvokasta asetta: itseironia ja huumori.