Kansakunnan historia 4 : kansakunta kerää voimia 1855-1890

Krimin sodan päättymisestä 1856 alkaa Suomen historiassa ennennäkemättömän kehityksen kausi. Uuden keisarin uudet aatteet herättävät kansakunnan uinuvat voimat. Talouselämä alkaa siirtyä maataloudesta teollistumiseen, tukit muuttuvat pystypuista pääomaksi ja muu teollistuminen orastaa. Metsän arvon nousu kohottaa maaseudun elintason korkeuksiin aikaisempaan verrattuna; suuret puristimet alkavat kadota ja tehostuva maanviljely siirtää nälänhädätiedot perimätietoihin. Hevospelistä rautateihin, purjeista höyryyn kulkee kehitys, välimatkoja lyhennetään puhelin- ja lennätin. Yhä helpommin alkaa jo saapua kantamatta kaupunkeihin ja valkeus nappia painamalla. Vapautuneen henkisen ilmapiriin ansiosta tarkoille seurapiireille syntyvät ensimmäiset maaseudun talista 100 000 asukasta ja naisaisa, raitis- ja liikunta- ja työväenliike luovat pohjan toiminnalleen. Päivänvalon näkevät kansakoulut, kansanvalistus- ja nuorisoseuraliike. Valtioipäivätoiminta vilkastuu ja kansakunta kokee sekä puoluelaitoksen että poliittisen valtalehdistön synnyn.

Lukijalle tulee rehevän elävänä tutuksi sadan vuoden takainen kansakunta: postimamsellit ja puhelin- ja lennätinneddit, vaaran- ja vastuunalaisista työtään tekevät posti- ja merimiehet, työväenyhdistysten iltamat, pappismiehet, jotka raamatussa kiinni pysyen eivät voi hyväksyä täysraittiutta, loiset, kylänloppuiset ja huutolaiset loukousissa, varhaisten, valistuneitten tehtaanlääkärien närkästyneet selonteot työläisten oloista.