Karen Blixen : Neljä tarinaa

Karen Blixen (1885–1962) syntyi Wilhelm Dinesenin, kapteenin ja kirjailijan, tyttärenä Rungstedissä, Tanskassa. Sukukartanon perinteikäs, kierteinen, seikkailuihin, romantiikkaan ja mystiikkaan sytyttämä ilmapiiri ruokki tytön mielikuvitusta, jota eivät kahlehtineet myöskään koulujen kaavat; Karenin oppikirjoja olivat lapsuudesta asti Homeroksen, Danten, Shakespearen teokset ja Tuhannen ja yhden yön tarinat kuten tietova maailma. Opiskeluaan taideakatemiassa kahdelle vuotta Karen Dinesen jatkoi taideopintojaan Pariisissa ja Roomassa. Avioliitto ruotsalaisen paronin Blixen von Fineckenin kanssa (1914–1922) johdatti hänet Itä-Afrikkaan, Keniaan, missä hän eli, aina häätövuoteen 1931. Karen Blixen on viettänyt myöhempää elämäänsä myös Englannissa ja Sveitsissä; Poliitinen kirjeenvaihtajan hän toimi Berliinissä 1940 ja Helsingissä 1941. Vielä vanhoilla päivillään hän teki kaksi matkaa Amerikkaan, mutta viimeiset vuotensa vanha paronitar vietti kotitilallaan Rungstedlundissa, jonka puistoon hänet myös haudattiin.

Ollessaan 49-vuotias elämän monin tavoin koettelema Karen Blixen julkaisi englanniksi salanimellä Isak Dinesen esikoiskokoelmansa Seitsemän salaperäistä tarinaa (1934), jossa hänen persoonallinen, tieteisromanttinen ilmaisumuotonsa jo oli valmista. Eurooppalaisena Afrikassa (1937) oli muistiinmerkitty muistelmateos kertomuskokoelman Talvisia tarinoita (1942), Viimeiset tarinat (1957) ja Kootutaiorit (1958) sekä vielä Afrikan aikoja kauniisti muisteleva Varjoja ruohikolla (1961). Suomeksi on julkaistu myös Ehmergald ja muita kertomuksia (1960). Vuosikymmeniä Blixenin viimeinen, – Blixenin tarinat ovat hyvin stilisoitujakistilisia, sisällöltään yhta monimaisia, jopa eriskummallisia. Sävyjen vaihtelu, muu usein ironisen ja kyynisen kautta koomiseen, mutta melkein kaikissa tarinoissa on taustalla kuitenkin mystinen, yksilökohtia voima, joka Blixenin taiteellisesti, 'noitamaisesti' kuvaamana kiehtoo aikamme järkeisimistä.