Kari Aronpuro : Gathandu

Takakansi

TYÖELÄMÄN LYHYT HISTORIA
Nuorukaisena haaveilin luomukanalasta mutta suhdanteet suistivat lainakirjaston hoitajaksi.
Rupeamaan päätyttyä pohdiskelen millaisia kotkotuksia tulin edesauttaneeksi kulukkeiksi.
Viikon itkin koulun ja päiväkotien ihania jäähyväislahjoja, lasten runoja ja piirustuksia.

Oli kerran toukka, joka oli moukka. Se omenamean meni Barbin mies on Keni.

KARI ARONPURO (s. 1940) on tamperelainen runoilija. Gathandu on hänen yhdestoista runoteoksensa. Esikoiskokoelmallaan Pelkistetyt enkelit (1964) Aronpuro sai J. H. Erkon esikoispalkinnon, jonka lisäksi hän on saanut muun muassa Valtion kirjallisuuspalkinnon (1982,1992), Runeberg-palkinnon (1987) sekä koko kirjallisesta tuotannostaan Eeva-Liisa Manner-palkinnon (2000) ja Väinö Linna-palkinnon (2003).

Esittely

Kari Aronpuron Gathandu on arvoituksellisen Kokian pääkaupunki, paikka jossa
sade- ja pohjavesi on yksityistetty. Gathandun pääasiallinen tapahtumapaikka on
kuitenkin Tampere, sen historia ja muuttuva maantieteensä.
Kari Aronpuron (s. 1940) runoudessa saksalaisten filosofien ja 4-
vuotiaiden lasten huomiot saattavat olla samanpainoisia. Aronpuron moniruokainen
runous yhdistää lastenlorumaiset hokemat raamatullisiin sanontoihin,
korkeakulttuurin kipsipäät kapakoiden reiskoihin. Kierteisellä huumorilla
tarkkaillaan niin aikojen ja arvojen muutoksia, tavaramerkkien keskeistä asemaa
ihmisten arjessa samoin kuin vaikkapa pihapiiriin lentäviä lintuja.

Aurinko

Heti aamusta se tuhlaa täysillä. / Eihän sellainen sovi, / on pidettävä talous
järjestyksessä, / maksettava verot. / Sulavan kuuran alta paljastuu /
sydämenmuotoisten lehmuslehtien / suklaanruskea pukkimokka. / Tunnen hillittyä
mielihyvää. / Sanotaan auringon tuhlaavan öisinkin / taivaanrannan takana.