Kari Harakka : Lapsuuteni Kekkoslovakia

Kekkoslovakian Analogisen Tasavallan kansalaisten elämä raksuttaa kellontarkasti kalenterin mukaan. Sitä rytmittävät euroviisut (joita ei koskaan voiteta), juhannus ja joulu, sekä itsenäisyyspäivisin näytettävä "Tuntematon potilas".
Urheilu ja kuntoilu ovat arvossaan, ja sankareiden suonissa virtaa sisun lisäksi myös bensa. Purkka-Lännen tietämättömille tyhmyreille saa olla tosin kerta toisensa jälkeen todistamassa, että olemme vauras kapitalistinen demokraattorivaltio: meilläkin on Mersuja ja mekin katsommme taivaan korkeuksiin kohti Marilyn-jumalatarta.

Tähän tasavaltaan on vuonna 1968 syntynyt poika, Antero. Hän huomaa pian ettei ole kiinni missään. Sen jälkeen on pakko liikkua...

Päivää, esittelen nyt itseni lyhyestii ja kerron, miksi tämän kirjoitin.

Nimeni on Kari.
Outo tunne seurasi minua joka paikkaan. Se valvotti minua iltaisin. Joskus se tuli uniin. Sitten ymmärsin, mitä minun tulisi
tehdä: Tiesin, että minunkin olisi selvitettävä välini tämän historiallisen, tuimakatseisen olennon ja hänen valtakuntansa kanssa. Otettava härkää sarvista. Tehtävä tilit selviksi.
Nostettava kissa pöydälle. Otin kynän käteeni ja ryhdyin kirjoittamaan.
Minun näkökulmani Kekkoslovakiaan on lapsen näkökulma.