Kari O. Virtanen : Kansakunnan historia 5 : Ahdistettu kansakunta 1890-1919

Vuosisadan vaihteen Suomi joutui taistelemaan autonomiastaan ja kokemaan suuria sisäisiä mullistuksia. Nikolai II:n 1899 julistama, maamme oikeuksia loukkaava Helmikuun manifesti oli alkusoittona vuosikausia kestäville ahdistukselle, jota sisäisen rintaman eripuraisuus ei suinkaan vähentänyt. Perustuslaillisten ja myöntyväisten välinen skis ma oli vakavampaa laatua kuin kieliriidat. Sortokaudelta tapaamme erään vuosisatamme vihatuimmista henkilöistä ja kuuluisimmista rikoksista: Bobrikovin ja hänen murhansa – ja erään Suomen kansan kaikkien aikojen yhtenäisimmistä mielenilmauksista eli kokoelase soutuisten addressin puoleen miljoonine nimineen.

Maamme kalpea puoluekartta saa uutta väriä, kun sosiaalidemokraatit järjestäytyvät; Muutkin puolueet muotoutuvat uudelleen, ja ennen pitkää saadaan aikaan vallankumouksellinen uudistus: kansan valitsema eduskunta säätyjen aikaisen «nelijakoisen valtiopäivätouksen» sijaan.

Vaikka tilastot kertovat maan vaurastuneen voimallisesti vuosisadan alussa, eli tavallinen kansa alituisen nälänuhan alaisena. Työväenliikkeen ajamat uudistukset työolojen ja vähempiosaisten aseman parantamiseksi olivat oraalla, mutta sekasoroinen valtiollinen tilanne viiv ytti niiden toteutumista. Sitä vastoin yleisen kansansivistyksen nousu oli hyvässä vauhdissa kansakoululaitoksen ja vapaan kansansivistystyön yleistyessä. Ahdistuksen maaperästä puhkesiivat tieteet ja taiteet ennennäkemättömään kukoistukseensa.