Karin Fossum : Minä näen pimeässä

Hän työskentelee vanhainkodissa ja vaikuttaa täydelliseltä, huolehtivalta hoitajalta. Kun silmä välttää, hän kiduttaa vanhuksia. Näkyviä jälkiä ei jää, mutta hänen lähestymisensä saa vanhukset pelkäämään.

Vapaapäivinään hän istuskelee puistonpenkillä ja tarkkailee ihmisiä. Eräänä iltana hän näkee, kun mies hiihtää avantoon. Tämä kamppailee aikansa, mutta vajoaa lopulta ja hukkuu. Hän seisoo hiljaa ja katselee.

Sitten hän tutustuu sattumalta Arnfinniin, vanhemman herrasmieheen. Kaikki on hyvin, kunnes hän yllättää Arnfinniin lompakkonsa kimpusta.

Riktor on ystävällinen hoitaja vanhainkodista ja vaihtelee myös puistonpenkillä. Hän on yhtä todennäköinen murhaaja kuin kuka tahansa.

Karin Fossumin romaanit todistavat, miten selkäpiihin hiipivä jännitys voi olla kaunokirjallisesti nautittavaa ja psykologisesti antoisaa. Minä näen pimeässä ei väistele väkivallan vaan menee syvemmälle, pahan tekemisen mieleen.