Katri Ingman : Saaren kesä

Isällä oli toimituksia — vihkimisiä ja kastamisia — ja sunnuntaisin hänellä oli ruotsalainen kirkko ja suomalainen kirkko ja joskus iltakirkkokin. Toimituksista tuli rahaa, sportteileita, joilla saatettiin hankkia Veikolle kengät tai Kaijulle takki tai äidille uusi musta leninki. Ei papinrovuakaan voinut kulkea loputtomasti kaupungin vanhanaikaisimmassa puvussa.

Hellyydellä ja huumorilla Katri Ingman kertoo lapsuutensa ja nuoruutensa muistoista, vuosisadan alun idyllisistä ajoista, pienestä rannikkokaupungista, saaren ihmeellisistä kesistä. Muistot ovat kuitenkin vain kehyskenä — kertomuksen päähenkilö Kaiju kokee elämänsä tässä ja nyt. Hänen silmillään näemme myös kertomusten aikuiset henkilöt: pikkukaupungin pelottavan suutarin, Tant-Emelien jota pääsee vain salaa kurkistelemaan hänen viettäessään muistoille pyhitettyä hetkeä, piispan joka tulee yllätysvieraillulle epäsoivaaikaan. Tarinan nimi on »Piispa söi kaikki mansikat.» Ja hiljalleen pikku sankaritar varttuu. Kerran hänelle jo niataan ja sanotaan: »Ryökkänä on hyvä ja menee kamariin. Kohta tulee kahvia.» Ryökkänä nielee kiukun ja menee.