Katri Lipson : Jäätelökauppias

Takakansi

Minua on neuvottu: Ole varovainen rekvisiitan kanssa. Älä missään nimessä riko mitään. Älä edes ehdota että jotain vaihdettaisiin, ei vaikka saisit siitä kirppuja. Ja kuitenkin kaikki on päin seiniä. Määrissä muka lämmitetään taloja keskellä kesää. Ja kappale jota soitetaan Tomášin syntymäpäivillä vuonna 1942 ilmestyy vasta 1945.

Kosmonautin kirjoittajan odotettu toinen romaani on salaperäinen kudelma, joka kietoutuu Jäätelökauppias-elokuvan ympärille. Se vie meidät elokuvan tekoon ja loputtomalle pakomatkalle valkokankaalta rouva Němcován taloon, teatterin katsomoon, Prahaan ja Göteborgiin ja lopulta postikorelle, johon tulvi kirjeitä Milanelle. Jos ihminen eläytyy rooliinsa kyllin, voiko minuuden raja häilyä?

Esikoiskirjapalkittu ja Finlandia-ehdokkaana ollut Katri Lipson yllättää uudella tyylillään, mutta yksi ei muutu: hän häikäisee jälleen.

Esittely

Näyttelijätär vaatii nähdä Jäätelökauppiaan käsikirjoituksen, mutta ohjaaja kertoo vain, mitä tehdä seuraavaksi. Repliikeistä päätellen pari, joka teeskentelee olevansa naimisissa, pakenee jotakin. Diiva turhautuu, tekee turhia palohälytyksiä, eikä edes komea kanssanäyttelijä innostu hänestä.

Tarina siirtyy vuoteen 1942. Esther ja Tomas pakenevat rouva Liekovan taloon. Emäntä ei saa aavistaa, etteivät he ole rakastavaisia.

Jäätelökauppiasta katsoo eräs nainen yhä uudelleen, pitkästyvän poikansa Janin kanssa. Myöhemmin Prahassa samanniminen opiskelija joutuu kuulusteltavaksi ostaessaan kanisteria. Eihän ole kauan siitä, kun toinen Jan sytytti itsensä tuleen.

Lipson yllättää uudella upealla tyylillään, mutta yksi ei muutu: hän häikäisee jälleen.