Katri Veltheim : Kannaksen teillä

Matka Raivolaan Edith Södergranin patsaan paljastustilaisuuteen 1960 tuntuu epätodelliselta — lähestytäänhän Rajajokea ja Raivolaa väärältä suunnalta, Leningradista käsin.

"Äkkiä tie kuitenkin tekee mutkan oikeaan suuntaan, alavampaan ja edessä on maisema, tuttua tutumpi, Suomenveden kapea pohjukka, kotoisin, idyllisin kaikista merimaisemista. Olen sittenkin Kannaksella, tutuilla teillä. Samalla tavalla kuin meren yllä Inon suunnalla näkyy kalpea, vähäinen auringon kajastus, kuplii mieleen kaiken entisen onnellisuuden muisto."

Näistä muistoista Katri Veltheim ammentaa tässä kolmannessa, nyt laajemmin Kannaksen maisemissa liikkuvassa teoksessaan. Hänen lähtökohtanaan ovat tapahtumat ja isän mukana Kannaksen teillä, ja hän täydentää tarinointiaan suuren suvun piirissä kuulemallaan ja tallentamallaan keruulla. Tuloksena on herkkiä sarja kohtauksia kannakselaisten elämästä: Venäläiset hoviväet ja taiteilijat istuvat huviloidensa pitsiverannoilla teeastioineen, aidan takana tuoksuu rionin nova heinänuuskuisessa suvessa "jolloin kaikilla oli niin hyvä olla." Kivenhakkaajatalon pojat matkaavat maitotonkkineen Pietariin, missä hevosten kaviot kumahtelevat pehmeästi puulla päällystetyn Nevski prospektin pintaan. Rajan sulkeuduttua salakuljettajat, emigrantit, vallankumoukselliset pitävät huolen siitä, ettei elämästä puutu jännitystä. Ja koristeellliset taatsat seisovat Kannaksen rannoilla ja mäntykankailla uusia asukkaita odottaen, pikkutytön mielikuvitusta kutkuttavina.