Keijo K. Kulha : Marski ja hänen varjonsa : kahden miehen kolme sotaa ja rauhaa

Takakansi

KAHDEN MIEHEN KOLME SOTAA JA RAUHAA
Marsalkka Mannerheim ja jalkaväenkenraali Rudolf Walden kulkivat pitkän yhteisen tien keväästä 1918 jatkosotaan ja sen jälkeiseen aikaan, jolloin he johtivat maata rauhaan. Kansakunnan tasolla yhteistyö tuotti kauniita hedelmiä; henkilökohtaisessa elämässä keskinäinen luottamus kehittyi ystävyydeksi.
Rudolf Walden oli sisällissodan etappipäällikkö, sotaministeri, paperiteollisuuden ykköspatruuna, ylipäällikön luottomies ja puolustusministeri. Kenraali Mannerheimin kanssa hän järjesti vaikeat itsenäistyneen Suomen puolustusta, ja 1930-luvulla heillä oli merkittävä rooli sotaan valmistautuvassa maassa. Sota-aikana teollisuusmies Walden sammutti ammattilaisena monta kertaa voimistuneiden teknisten esteiden tulen, mutta hänen roolinsa ylipäällikön luottomiehenä sekä osallistui talvi- ja jatkosodan rauhanneuvotteluihin.
Mannerheimin ja Waldenin tarina ei ole vain sotaa ja politiikkaa, se paljastaa myös suomalaisten yksittäisten ystävyyskykyjen juonta, jota lievitettiin säännöllisellä yhteydenpidolla. Miesten yhteistyö liittyy laajempaan vuorovaikutusten verkkoon. P. E. Svinhufvud, K. J. Ståhlberg, J. K. Paasikivi ja Kyösti Kallio olivat oppineet luottamaan toisiinsa sortovuosien aikaan, Väinö Tanner ja Risto Ryti liittyivät joukkoon myöhemmin. Lähtökohtioeroista huolimatta hallitusmiehet muodostivat vuosikymmenten ajan yhtenäisen ryhmän, jonka kanssa Walden ja Mannerheim tekivät yhteistyötä kuohuvina vuosina.

FT Keijo K. Kulha on tietokirjailija ja journalisti. Hän on toiminut Turun Sanomien ja Helsingin Sanomien päätoimittajana.

Esittely

Teos kuvaa Suomen marsalkka Mannerheimin ja jalkaväenkenraali Rudolf Waldenin yhteistä taivalta helmikuusta 1918 jatkosodan jälkeisiin vuosiin, jolloin he tasavallan presidenttinä ja puolustusministerinä johtivat Suomen sodasta rauhaan. Yhteistyö tuotti kauniita tuloksia kansakunnan tasolla ja keskinäinen luottamus kehittyi ystävyydeksi.

Mannerheimin ja Waldenin tarina ei ole vain sotaa ja politiikkaa, vaan se paljastaa lisäksi vastuunkantajien suuren yksinäisyyden, jota lievitettiin säännöllisellä yhteydenpidolla, poikkeuksellisella huomaavaisuudella ja keskusteluilla muun muassa molempia kiinnostavista, kulinaarisista kysymyksistä.

Mannerheimin ja Waldenin yhteistyö on osa laajempaa vuorovaikutusta: Svinhufvud, Ståhlberg, Paasikivi, Kallio oppivat sortovuosina luottamaan toisiinsa. Tanner ja Ryti liittyivät joukkoon myöhemmin. Miehet muodostivat lähtökohtaeroista huolimatta yhtenäisen ryhmän, joka vaikutti harvinaisen pitkäan itsenäisen maan kohtaloihin.

Toimivat ihmissuhteet muodostavat tänä päivänäkin pienen maan tärkeän, kansallisen voimavaran. Kokemukset opettavat, että luottamuspääomalle löytyy käyttöä myös nykyisiä vaikeuksia ratkottaessa.

Filosofian tohtori Keijo K. Kulha on tietokirjailija ja journalisti, joka on kirjoittanut lukuisia elämäkertoja. Hän on toiminut Turun Sanomien päätoimittajana (19731982) ja Helsingin Sanomien päätoimittajana (19821997).