Kerstin Ekman : Ikimuiston merkki

Seitsemän peninkulman metsiä ei ole. Ei enää. Mutta tämä metsä on. Se sijaitsee erään tunturin juurella. Kukaan ihminen ei tiedä, mitä sen tunturin uumenissa on. Mutta ne toiset tietävät.

Onhan ihmisiä ja eläimiä. Ja sitten on vielä niitä toisia, niitä joilla on kovin monta nimeä. He itse uskovat joskus olevansa maalaisia. Enimmäkseen ylhäällä tunturissa on vain huminaa ja märkää. Silloin ne toiset ovat kuin usvatuppuroita suolla ja varjoja sananjalkojen keskellä. Mutta sanotaan että heillä on koiransilmät.

Eräänä yönä kulki susinaaras Mustavesijärven jään yli. Kun se tuli tunturimetsään, tuli moniin liikettä. Sitten tapahtui se kaikki mikä on kirjoitettu tähän kertomukseen. Ikimuisto elpyi eloon, outo merkki tuli näkyviin, ja lopulta kuuluivat laulutkin taas.

K. E.