Kerttu Suuronen : Ohrainen olut

Tämän kirjan mukana pääsemme antoisalle ja hauskalle »pakettimatkalle» maapallon ympäri seuraamaan oluen ja sen monien eksoottisenkin sukulaisten vaiheita, valmistusta ja nauttimistapoja. »Kun tuottais olutta tuoppi, toinen taaria parasta» haikaillaan Kantelettareessa, ja sananlaskuista voisi kerätä kelpo kokoelman tätä viljaviiiniä ylistäviä lausemia. Sitä nauttiskelivat jo viikingit ja faaraot, roomalaiset, intiaanit ja neekerit. Niinpä oluen syntytarinoitakin on maailma täynnä. »Ohrasta oluen synty, humalasta julkijuoma» sanoo Kalevala, mutta tätä kullanruskeata nektaria on kyllä tehty jokseenkin kaikista mahdollisista jyvistä ja siemenistä papuja ja herneitä myöten. Myös humalan tilalla on käytetty monenmoisia yrttejä ja muita mausteita ja juomaa on tällöin nauttinut usein lääkänekin. Maltista riippuen oluen ominaisuuksissa on taas paljon arvosia. Suomalainen olut on yleisesti hyvälaatuista, jo Vaaseon hoviin Tukholmaan sitä tilattiin suuria määriä.

Juomatavoissa hämmästyttävät lukijaa aluksi ne annokset, joita entisaikoina kulutettiin. Henrik VIII:n hovissa Lady Lucy nautti päivittäin, ehkä kamarineidon avulla, gallonan olutta joka aterialla, yhteensä parikymmentä litraa. Nämä tuntuvat määrät ohranmehua tarvittiin suolatun ja kuivatun muonan liuottimeksi, vihannesten ja hedelmien vastikkeeksi. Ehkäpä tästä sahdin kulauttelusta periytyy suomalaisten valitettava tapa nauttia väkeviä samaan malliin. Kirjansa lopussa Kerttu Suuronen hahmottelee yleisiä suuntaviivoja nykypäivän alkoholin käytölle.

Kuvittanut Erkki Tanttu