Kirjokansi : Suomen kansan kertomarunoutta

Helmikuussa 1952 ilmestyneessä teoksessaan Laulupuu prof. Martti Haavio toi julkisuuteen kokoelman Suomen kansan vanhoja tunnelmarunoja ensi kerran siinä asussa kuin niitä kansanrunoeltemme loistokautena todennäköisesti laulettiin. Nyt ilmestyy »Laulupuun» rinnakkaisteos, joka sisältää omien rakennekaidensa alaisuutten palautetut vanhat kertomarunomme.

Kirjokannen runot on järjestetty aiheittain, joten lukija voi saada hyvän kuvan siitä, mitä mielikuvapiiriä kukin niistä edustaa. Tapaamme sitten joukon sivusuuntaista tähtitaru-aiheisia runoja, joissa käsitellään linnunradan, otavan ja maailman syntyä, tapaamme merkillisiä šamaanirunoja. Tapaamme myös jännittäviä saturnoja ja edelleen uroüdien seikkailuista kertovia viikinkirunoja sekä vihdoin viisisosaisen, mahtavan Sampo-eepoksen, joka rinnastuu Skandinavian saagoihin. Teokseen on sisällytetty vielä ryhmä herttaisia eepliis-lyyrillisiä lauluja, jotka edustavat omaa muotoperinnettä; niiden aiheet on usein otettu perhepiiristä ja ne kuvailevat omaisten välistä rakkautta; tai ne ovat perusluonteeltaan eroottisia.

Kirjokannen sisältämät pienoistaideteokset, joiden kimaltelevista siruista Lönnrot loi suuren komposition, ovat ytmekkään-yksinkertaisia ja karujakin, usein ankaria, usein miehekkäitä, joskus naisellisen sulokkaitakin – mutta aina kuin arkaistisia veistoksia, joissa on liikuttavaa jäykkyyttä. Jos mielemme on altis, voimme niistä nauttia: niiden outo, kaukainen kauneus valtaa meidät.