Kirsi Alaniva : Kuplat

Takakansi

Olisin halunnut sanoa hänelle, että opeta lapseni kulkemaan luonnossa, jos minä kuolen. Opeta hänelle puiden nimet ja ilmansuunnat, näytä miten puukkoa käytetään ja miten tuli sytytetään kosteilla puilla. Kerro hänelle miten kaunis meri oli sinä yönä, kun purjehdimme yhdessä Dalskäriin ja uimme meduusojen keskellä linnunradan kaartuesa yllämme kuin planetaario, mutta aloin itkeä ennen kuin sain suuni auki. Pelkäsin, että kutsuisin kuolemaa luokseni, jos alkaisin puhua siitä ääneen.

Kun 38-vuotias kirjailija saa tietää, että hänen aivovaltimoistaan on löydetty kolme hengenvaarallista pullistumaa, hän istuu alas ja alkaa kirjoittaa. Syntyy vimmainen tarina, jossa omakohtaiset kokemukset elämästä, kuolemasta ja rakkaudesta vuorottelevat pysäyttävien faktojen kanssa.

Esittely

Paljas ja alkuvoimainen kuvaus elämänjanosta ja kuolemanpelosta.

Kun 38-vuotias kirjailija saa tietää, että hänen aivovaltimoistaan on löydetty kolme hengenvaarallista pullistumaa, hän istuu alas ja alkaa kirjoittaa. Syntyy vimmainen tarina, jossa omakohtaiset kokemukset elämästä, kuolemasta ja rakkaudesta vuorottelevat pysäyttävien faktojen kanssa.

Romaani käsittelee koskettavasti menettämisen pelkoa sekä vanhempia ja lapsia yhdistäviä näkymättömiä siteitä. Tarkoista havainnoista syntyy lahjakkaan kirjoittajan käsissä vetävä kokonaisuus, jonka alkupisteessä on diagnoosi ja loppupisteessä vaarallinen leikkaus. Keskellä virtaa elämä, jolle on nyt asetettu mahdollinen viimeinen päivämäärä.