Konrad Lorenz : Niin sanottu paha

"Aikamme tärkeitä kirjoja — jokaiselle joka haluaa ymmärtää, miksi ihmiset surmaavat toisiaan ja mitä olisi tehtävissä..." (New York Times)

Kun eläin hyökkää toisen samanlaisen kimppuun, se harvoin pyrkii tuhoamaan lajitoveriaan lopullisesti. Aggressio tähtää lähinnä siihen, että paras yksilö pääsisi jatkamaan sukua. Toisin on ihmisen laita, joka tuhoaa omaa lajiaan järjettömissä sodissa; hänen massakäyttäytymisensä lajitovereitaan kohtaan on raakuudessa vailla vertaa.
Miksi näin? Kuuluisa eläintieteilijä ja humanisti Konrad Lorenz selvittelee kysymystä teoksessaan, joka suuremmoisella tavalla selvittelee 'pahan' koko käsitettä. Puolueettomana hän kuvaa eläinten ja ihmisten erilaiset aggression ilmenemismuodot ja osoittaa, että useimmat eläinlajit ovat kehittäneet vuosituhansien saatossa sopeutumaan aggressiiviset vaistonsa siten, etteivät ne tuota tuhoa omalle lajilleen.
Ihminen sen sijaan ei ole vielä ehtinyt sopeutua yhteisöelämän ongelmat. Ja ns. korkealle omien vaistojensa hallintaan yltäneen ihmislajin kyvyillä ei pystytty samaan.
Havaintojen ja kiintoisien esimerkkien avulla oppilaitostutkimuksensa tueksi Lorenz esittää monin tavoin valaistuja suuria yhteiskunnallisia kysymyksiä. Monin tavoin hän osoittaa ihmisten yhteisössä elämisen vaikeuksia ja viittaa siihen, että juuri nyt monet tekijät ovat katkaisemassa kulttuurimme pitkinä ajanjaksoina kehittyneitä traditioita ja arvostuksia. Mutta meillä on toivoa uudesta ja paremmasta; luonnon omia lakeja noudattamalla opimme tulevaisuudessa kanavoimaan omalle lajille tuhoisat aggressiomme rakentaviksi voimiksi.