Kristina Segercrantz (kuvitt.) : Adalminan helmi : suomalaisia satuja

Oli kerran kuningas ja kuningatar, joilla oli pieni tytto; ja koska han oli kuninkaan tytar, niin sanottiin hanta prinsessaksi. Han oli Adalminia mieltaan ja vanhempiensia ainoa lapsi. Sen vuoksi he pitivat hanesta hyvin paljon, melkeinpa liiaksikin, silla Jumala ei suvariste, etta ketaan palvotaan. Sillon unohdetaan katkasumksesi sanat, etta tultee rakastaa Jumalaa kaikesta sydamesta ja kaikesta sielusta. Kun prinsessa kastettiin, oli kuninkeksi kutsuttu kaikki hyvia haltijattaria, toinen toistaan komeampia, niin kuin sen aikojen kuninkaiden tapa. Eika hyvista haltijattaria kumpikaan unohtanut antaa pikku prinsessalle kummilahjaa. Punainen haltijatar antoi hanella suuren puhtaan helmen, niin verrattoman kaunin, etta sen kaltaista ole ikina nahnyt, ja sita seurasi viela kolme kelpo lahjaa. 'Tieta'kaa', sanoi haltijatar, 'etta niin kauan kuin Adalminia sailyttaa helmen, han on paiva paivalta tuleva yha kauniimmaksi, yha rikkaammaksi ja yha viisaammaksi.' Mutta jos han helmensä hukkaa, silloin han auttamattomasti samalla menettaa kolme lahjaansa: kauneutensa, rikkautensa ja viisauteensa. Niita han ei saa takaisin, ennen kuin on jaelleen lo'tanyt helmensa.'

Niin se oli. Sininen haltijatar sanoi: 'Adalmina on saanut kolme niin suurta lahjaa, etta moni moni mittaan sumpernaama haluaisi maailmassa. Viela on kuitenkin yksi lahja, joka on kaikkien paras, ja sen annan mina Adalminille, mutta ainoastaan yhdella ehdolla. Nin kauan kuin prinsessalla vielta on kaikki ne ne kolme muuta lahjaa, niin han on helposti tyytyvainen lahjaani ellei mitaan lahjoistani ole haneltä yhta helppo menettaa kuin kadottaa helmensä. Kauneuden, rikkauden ja viisauden saatuaan prinsessa jattaisi varmaan kaikesta muusta maan paalla, silla suurin lahja on nöyra sydan.' Kas niin, se olkoon sanottuu.' – Ja samassa nyokkayttivat molemmat haltijattaret jaahvaisiksi ja katosivat kuin kaksi sinisen kesataiva pestsufailvel.

Kuningas ja kuningatar olivat hyin mielissaan. He ajattelivat itsekseen: 'Kun pikku prinsessamme vain tulee kauniiksi, rikkaaksi ja viisaaksi, niin eihan hanella ole onnea ilman sydan hanella on. Me kylla pitamme huolen hanen helmetstaan, ja silloin han voi olla ilmankin sinisen haltijattaren lahjaa.' (Adalminan helmi -sadun alku)