Kullervo Rainio : Tietämättä mistään : runoja

Tässä kolmannessa runokirjassaan Kullervo Rainio on hyvin uudenlainen. Äly ja nokkeluus ovat entiset, mutta poissa on riehakas ironia, jolla tekijä uhitteli ja ärsytti lukijoita. Ero on silti näennäinen, sillä pohjalla on entinen närkästyvä epäviihdytvys kaavamaisessa, jähmettyneessä maailmassa, sama tunteikkuus ja lyyrillisyys, joka vasta nyt on uskaltanutmassa poikamaisesta kapinasta myönteiseen ilmaisuun. Rainion 'lapsellinen yksinpuhelu' on edelleen yllättävästi assosioivaa mutta lempeämpää mietiskelyä, jonka kohteena ovat pienenpienet tärkeät ilmiöt ja vähiin eleisiin tyytyvä rakkaus. Pohjana ristiriita ja vaiva, pinnalla leikkivä naiviivus — tuloksena on Kullervo Rainion älykäs, sanoisimme viisas yksilöllisyys.