Kullervo Rainio : Tytöt, tykit ja runot : muistikuvia nuoruudestani

Viisitoistavuotias Kullervo Rainio katsoi talvisodan menevän ihan hukkaan, kun joutui 'akkojen' kanssa istumaan kellareissa. Lyseon toverikunnan puheenjohtajuuden, kirjallisuutta harrastava Kullervo arveli tuovan näkyvyyttä myös tyttöjen silmissä. Päiväkirjaan ilmestyi haaveita mm. 'vaaleasta Ingesta' samalla, kun nuorukainen etsi kirjoista lähestymisohjeita, joita ei edes Mika Waltari osannut selostaa tarpeeksi tarkoin. Vuonna 1943 maaliskuussa Rainio ilmoittautui Riihimäellä Tykistökoulutuskeskus 3:ssa ja huomasi olleensa väärässä kuvitellessaan, että sotaväki muistuttaisi jossain määrin normaalia ihmiselämää, vaan maailma näytti pysyvän pystyssä ainoastaan huutamalla ja juoksemalla. Odotettu siirto rintamalle tuli lokakuussa. Parinkymmenen tykkimiehen joukossa Rainio päätyi Valkeasaareen, Kenttätykistörykmentti 19:n toiseen patteristoon. Kevättalvella hän sai komennuksen Kivennavan Pihk­äjärvelle upseerikoulun valmennuskursseille. Muutaman kuukauden rintamajakson jälkeen hän matkusti Niinisaloon upseerikouluun, missä tuli tieto rauhasta.

Kirjoittaminen kuului itsestään selvyytenä nuoren miehen elämään. Runollijavuotenasa Rainio tunsi alkaneensa jo itseorakka, kun runo 'Katujen huhtikuu' julkaistiin yhdelle palstalle l iitsetyltynä Keskisuomalaisessa.