Kuntoluokittelun periaatteet

Kuntoluokittelun yleiset periaatteet

Antikvariaattialalla tuotteiden kuntoluokittelussa on paljon eroja eri kauppiaiden välillä, ja kauppiaiden omat subjektiiviset käsitykset, erilaiset näkemykset paikkansa pitävien tuotetietojen tärkeydestä sekä huolellisuuden taso vaihtelevat suuresti. Meillä Finlandia Kirjalla tuotteita ja tuotetietoja käsittelevät useat eri ammattilaiset, joten olemme laatineet hyvinkin perusteellisen ohjeistuksen, jota noudattavan niin perehdytettävät uudet työntekijät kuin kokeneimmat kirja-ammattilaiset. Kuntoluokittelu onkin taitolaji, jossa erilaisten ominaisuuksien vaikutusta tuotteen kuntoluokkaan arvioidaan peilaten yksittäisten puutteiden merkittävyyttä, voimakkuutta ja määrää kirjan sidokseen sen ikä huomioiden.

Asiakaskunta jakautuu voimakkaasti sen mukaan, haluaako ihminen ostaa peruskuntoisia kirjoja luettavaksi vai edellyttääkö hän kirjalta poikkeuksellisen hyvää kuntoa. Jotta pystymme palvelemaan kaikkia asiakkaita parhaalla mahdollisella tavalla, esitämme kirjan kuntotiedot selkeästi ja riittävällä tasolla tuotetiedoissa sekä huomioimme ne johdonmukaisesti hinnoittelussa. Koska asiakkaana et pääse etukäteen fyysisesti tarkastelemaan tuotetta, me toimimme silminäsi ja nenänäsi. Kerromme tuotteesta aina olennaiset asiat, jotka voivat mahdollisesti vaikuttaa ostopäätökseen - oli sitten kyseessä negatiivinen tai positiivinen asia. Samalla huomioimme kuitenkin mm. kirjan iän ja hintaluokan – esim. halvasta tai iäkkäästä kirjasta ei ole välttämättä mielekästä luetella erikseen jokaista pientä kulumaa vaan ilmaista puutteet yleisemmällä tasolla.

Kaikista tuotteistamme löytyy perinteinen antikvariaattialan K1-K5 -luokitus (K1=huono, K2=tyydyttävä, K3=hyvä, K4=erinomainen, K5=uudenveroinen/uusi), jossa käytämme myös tarkentavia plussia ja miinuksia. Pyrimmekin kaikin keinoin välttämään alalla varsin yleistä tilannetta, missä leijonanosa teoksista kirjataan helppouden vuoksi suoraan luokkaan K3, vaikka käytännössä niiden välillä voi olla suuriakin eroja. Jotta kansipaperillisten ja -paperittomien kirjojen kuntoluokat olisivat vertailukelpoisia, kuntoluokka on aina kirjan kuntoluokka ilman kansipaperia. Ilmoitamme kansipaperin kunnon aina erikseen, mikäli siinä on jotain huomauttamista.

Paikkansa pitävät tuote- ja kuntotiedot ovat osa asiakaspalveluamme, ja kaikkea tuotetietojen kirjaamista ohjaakin asiakaslähtöisyys. Lähtökohtana on auttaa sinua löytämään etsimäsi tuote ja helpottaa ostopäätöksen tekemistä. Voit myös tarvittaessa ottaa yhteyttä asiakaspalveluumme - autamme mielellämme!

Tuotteiden hajuhaittoja ei hyväksytä

Emme koskaan laita myyntiin homeenhajuisia kirjoja oli kyse sitten ummehtuneesta, kellarin tai "mummon mökin" hajusta. Mikäli tällainen kirja pääsee epähuomiossa läpi laadunvalvonnastamme, hyvitämme sen sinulle. Nämä kirjat päätyvät meiltä kierrätykseen.

Emme myöskään pääsääntöisesti laita myyntiin tupakanhajuisia kirjoja. Mikäli teemme erityisen mielenkiintoisen kirjaerän kohdalla tästä poikkeuksen, kerromme hajuhaitasta aina selkeästi tuotetiedoissa sekä laskemme kuntoluokkaa kokonaisen numeron alaspäin. Hajuhaitta huomioidaan myös tuotteen hinnoittelussa. Tällöinkin tuotteessa saa olla korkeintaan lievää tupakanhajua. Syynä tähän menettelyyn on se, että emme halua hävittää arvokkaita tai harvinaisia kirjoja lievästä tupakanhajusta huolimatta, sillä kyseessä on monesti tavanomaista etsitympi tuote, joka löytää uuden kodin puutteistaan huolimatta. Tupakanhajua on myös mahdollista poistaa kirjasta kotikonstein esim. etikan avulla.

Tuotteen kuntoluokkaan eivät pääsääntöisesti vaikuta käytetyille kirjoille tyypilliset ensimmäisten lehtien vanhan hintamerkinnät tai omistajamerkinnät (signeeraus, omiste, nimi, leima tai ex-libris). Omistajamerkinnöistä kuitenkin mainitaan aina yksilöidysti tuotetiedoissa. Poikkeuksena sääntöön: omistajamerkinnälliset kirjat eivät voi saada kuntoluokkaa K5 eli uusi. Uudenveroisiksi ne voidaan kuitenkin tietyissä tapauksissa luokitella. Epäsiisti tai kirjaa turmeleva omistajamerkintä (ylivedetty/sotkettu nimi, erityisen silmiinpistävä omistajamerkintä tai pois leikattu nimi) voi vaikuttaa kirjan kuntoluokkaan, ja niistä kerrotaan yksilöidysti sanallisesti.

Myös mahdollinen painovirhe ilmoitetaan aina tuotteen tiedoissa, mutta sitä ei katsota kuntoluokkaan vaikuttavaksi asiaksi. Kuntoluokkaan vaikuttavat asiat ovat aina kirjapainon jälkeen kirjaan tulleita kulumia tai muita puutteita. Painovirhekappaleet ovat harvinaisia erikoistuotteita, ja keräilykirjojen kohdalla painovirhe voi huomattavastikin nostaa kirjan kiinnostavuutta ja arvoa.

• Kansipaperin kunto (ilmoitetaan aina jos kansipaperissa on huomautettavaa, kuten kulumaa, repeämiä tai tahroja)
• Erilaiset omistajamerkinnät (ei varsinaisia kuntohuomautuksia, mutta voivat vaikuttaa ostopäätökseen)
• Sivuilla olevat merkinnät (lyijykynä- ja mustekynämerkinnät ilmoitetaan erikseen)
• Kansissa olevat kulumat, taitteet, repeämät ja muut vauriot
• Kirjan selässä olevat lukutaittumat (nidotun/pehmeäkantisen kirjan avaamisesta tulevat pystysuuntaiset taitejäljet)
• Tahrat ja läikät kansissa tai sivuilla
• Sivuilla olevat taitokset ja sivujen yleiskunto
• Puuttuvat sivut
• Kansissa tai kansipapereissa olevat hintalaput
• Jälkisidostiedot (yleensä vanhoja nidottuja kirjoja, jotka on sidotettu kirjansitojalla uusiin koviin kansiin. Kauan sitten sidottuja jälkisidoksia kutsutaan aikalaissidoksiksi)
• Sidoksen löystymät (tukiharso/liima/sidoslangat yleensä näkyvissä joltain aukeamalta)
• Selän vinous
• Kirjaston poistokirja ja/tai kontaktimuovitettu kirja
• Arvosteltavaksi- tai näytekappaleleima

Kirjan kuntoluokka muodostuu aina tapauskohtaisesti kirjan eri ominaisuuksien yhteisvaikutuksesta kirjan ikä huomioiden. Ymmärryksen lisäämiseksi haluamme kuitenkin esittää muutamia esimerkkejä, jotka voivat auttaa kuntoluokkien välisten erojen hahmottamista. Kuntoluokittelua on mahdotonta kuvata tyhjentävästi, ja seuraavat esimerkit ovatkin suuntaa antavia. Ne eivät esim. muodosta asiakkaalle reklamaatio-oikeutta, vaikka tilattu kirja ei vastaisi alla esitettyjä tilanteita. Merkittävimmistä puutteista kerrotaan kuntoluokan lisäksi myös sanallisesti.

K1-kuntoluokkaiset kirjat ovat merkittävästi rikkoutuneita tai vaurioituneita, mikä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö ne olisi luettavissa tai osaavissa käsissä myös korjattavissa. Tyypillisin K1-kuntoinen myyntivalikoiman kirja on kansiltaan rikkoutunut kirja, jonka sivut ovat kuitenkin siistit. Kuntoluokan K1+ teos voi ansaita esim. silloin, kun kansien puutteista huolimatta kirja on sisällöltään siistissä kunnossa.

Seuraavat asiat vivät kirjan yleensä tähän luokkaan:

• irronnut kansi (esiintyy joissain liimanidoksissa systemaattisena tyyppivikana)
• puuttuvat sisältösivut
• vähäistä laajempi kastuminen, joka näkyy yleensä sekä sivujen aaltoiluna että värjäytymisenä (kirjassa ei silti saa olla hajuhaittoja)
• sivujen vähäistä laajempi irtoaminen

K2-kuntoluokan kirjat ovat pääosin ehjiä ja lukukelpoisia, mutta selkeästi kuluneita tai häiritsevästi alleviivailtuja. Myös useimmat kirjastojen poistokirjat kuuluvat K2-luokkaan.

Seuraavat asiat vievät usein tähän luokkaan:

• irronnut selkäosa (kuntoluokka korkeintaan K2-)
• merkittävät repeämät kansissa (yleensä kirjan selän ja kansien taitekohdassa)
• tavanomaista kuluneemmat kannet (nidotuissa/pehmeäkantisissa kirjoissa tarkoittaa yleensä merkittäviä taitteita kansissa ja selässä)
• suuri määrä pysyviä alleviivauksia/merkintöjä (mustekynämerkinnät laskevat kuntoluokkaa lyijykynämerkintöjä enemmän)
• vähäistä suuremmat läikät (etenkin jos ne yltävät sisältösivujen teksteihin)

K3-kuntoluokan kirjat ovat ns. peruskuntoisia. Ne ovat selkeästi käytössä olleita kirjoja, joissa on myös helposti havaittavaa käytön jälkeä. Kutsumme näitä kirjoja käytettyjen kirjojen viitekehyksessä "hyväkuntoisiksi", koska niissä ei ole mitään vakavia puutteita, ja ne ovat riittävän hyväkuntoisia suurimmalle osalle asiakkaista.

Seuraavat asiat vievät usein tähän luokkaan:

• vähäistä repeämää kansissa
• jonkin verran kulumaa kansissa (yleensä etenkin reunoilla ja kulmissa - etenkin vanhemmissa kirjoissa hyvin yleistä)
• pienet läikät ja tahraisuudet
• vähäistä merkittävämpi vinous selkämyksessä
• useampia taitteita sivuilla
• kirjaston poistokirjat, jotka ovat kaikin puolin erinomaisessa kunnossa (yleensä kuntoluokassa K3-)
• sivuilla pysyviä merkintöjä tai laajempia lyijykynämerkintöjä
• nidotun/pehmeäkantisen kirjan selkämyksessä vähäistä merkittävämpää lukutaittumaa
• sidos hieman näkyvissä joltain aukeamalta tai yleisesti jonkin verran löystynyt (kirja ei ole enää tuntumaltaan napakka)
• kirjaan esim. etukannen sisäpuolelle teipatut lehtileikkeet tai muut kirjan muuntelut teipillä tai liimalla niin, että kirja ei ole enää siisti (etenkin jos liitteet ovat kirjan kannalta epärelevantteja)

K4-kuntoluokkaiset kirjat ovat erinomaisessa kunnossa ja kelpaavat yleensä myös tavallista asiakasta vaativammille keräilijöille. Ne ovat kuitenkin käytettyjä, eikä niiltä näin ollen edellytetä täydellistä virheettömyyttä.

Seuraavat asiat vievät usein tähän luokkaan:

• vähäiset kulumajäljet kansissa
• nidotussa kirjassa yksittäinen taite kannessa tai kevyt lukutaite selkämyksessä (näissä kuntoluokka on yleensä yksittäisen puutteen vuoksi K4-)
• hyvin vähäinen tahra (esim. yksittäinen pieni tahra sivujen päädyssä, sormenpään kokoinen hailakka läikkä kannessa (esim. tippa puhdasta vettä pudonnut kannelle) tai likainen sormenjälki sivulla)
• siisti entisen omistajan omistajamerkintä
• muuten virheetön, mutta selkeästi havaittavaa lukemisesta tullutta löystymistä (normaalin lukukäytön rajoissa)

Uudenveroinen kirja, jonka voisi kuvitella löytävänsä kirjakaupasta, mutta sivujen löysyydestä huomaa, että se on todennäköisesti luettu läpi.

Seuraavat asiat hyväksytään tässä luokassa:

• kevyet hankaumajäljet/mikronaarmut, joita tulee etenkin kiiltäväpintaisiin kirjoihin niiden hangatessa toisiaan vasten (tavanomaisia myös kirjakauppakappaleissa)
• nidotuissa kirjoissa painokoneen leikkurista tulleet pienet virheet tai repeämät, joita löytyy yleensä selkämyksen päistä mutta välillä myös kansien reunoilta
• nidotuissa kirjoissa painokoneen aiheuttamat liimaustyön epätarkkuudet, jotka ilmenevät ryppyinä selkämyksessä
• tekijän signeeraus ja/tai omiste (huom. ei kuitenkaan entisen omistajan omistajamerkintä)
• leima, joka kertoo kirjan olevan esittelykappale, koevedos, tms.
• virheettömät lehdet, joissa on takakannessa osoitetarra

Kuten yllä K5-, mutta sivujen tiukkuus kertoo kirjan olevan lukematon. Tuotteessa ei myöskään saa olla minkäänlaisia omistajamerkintöjä.

Huom. kuntoluokka K5 ei kerro suoraan tuotteen arvonlisäverokantaa, vaikka niihin yleensä sovelletaankin uusien kirjojen arvonlisäveroa.

Kirjan ikä ei ole varsinainen kuntoluokittelukriteeri, mutta tiettyjä asioita on otettava huomioon, kun kirjan ikä lähestyy sataa vuottaa - tai jopa useita satoja vuosia.

Vanhoissa kirjoissa aikoinaan käytetty paperi ole ole lähellekään niin laadukasta kuin nykypäivänä. Se sisältää erilaisia epäpuhtauksia, minkä lisäksi käytetyn paperin ph-arvo on jo alun perinkin ollut huomattavan matala. Tämä sivujen happamuus aiheuttaa paperin tummumista/kellastumista sekä haurastumista. Myös kansien happamuus voi näkyä kansien sisäsivujen värimuutoksina. Nämä ovat vanhoille kirjoille tunnusomaisia piirteitä, jota voidaan ehkäistä ja korjata vain ammattimaisella kirjan konservoinnilla ja restauroinnilla.

Vanhojen kirjojen sivuissa ja paperisissa kansissa on lähes poikkeuksetta havaittavissa myös rusehtavaa tai punertavaa läikikkyyttä. Näiden englanninkielisellä termilla "foxing" tunnettujen muutosten muodostumisen syitä ei varmuudella tunneta, mutta todennäköisimmin ne ovat yhdistelmä paperin epäpuhtauksien (metallioksidit) ja ilmankosteuden ajan kanssa aiheuttamista muutoksista. Nämäkin muutokset ovat vanhoille kirjoille tunnusomaisia, mutta toisin kuin paperin happamuus, ne eivät vaikuta haitallisesti paperin eheyteen. Myös foxing-läikykkyyttä voidaan poistaa restauroinnin keinoin. Osa keräilijöistä näkee foxing-läikikkyyden vanhoihin kirjoihin kuuluvana haluttuna ajan patinana - osa taas mieluummin välttää värimuunnoksia. Nämä ovatkin  enemmän subjektiivisia makuasioita kuin kirjan kuntoluokkaan vaikuttavia tekijöitä.

Kirjat vaurioituvat ajan kanssa myös monin muun tavoin, ja vanhimmissa kirjoissa nämä asiat korostuvat. Esim. kirjaa selattaessa sormenpäistä sivuihin jäävä rasva voi tummua, tuoden sormenjäljet ajan myötä selkeästi näkyville. Nahkakansissa tällainen näkyy helposti tummentumana. Myös altistuminen auringonvalolle rappeuttaa kirjoja nopeasti, haalistuttaen kuvakantisten kirjojen kansia ja tummentaen paperia. Nahkasidoksille auringonvalo on pahinta, sillä se haurastuttaa nahkaa saaden sen lohkeilemaan ja murtumaan. Valitettavasti valolle altistuminen on varsin yleistä. Vanhoissa kirjoissa myös kirjatoukan tekemiin koloihin törmää ajoittain. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään tietty toukka, vaan mikä tahansa toukkavaiheessa oleva hyönteinen, joka haluaa asua kirjoissa ja syödä niitä. Auringonvalon tai toukkien aiheuttamat vauriot eivät ole kirjan normaalia kulumista/ikääntymistä, ja vaikuttavat näin myös kuntoluokkaan.

Vanhoissa kirjoissa myös pitkäaikaisen vääränlaisen varastoinnin ja käytön jäljet ovat normaalia yleisempiä. Esimerkkinä tavallisimmista varastointivirheitä voidaan mainita 1) kirjojen pitäminen hyllyssä väärässä asennossa, mikä aiheuttaa vääntymistä ja/tai sidoksen löystymistä, 2) kirjojen pitäminen hyllyssä liian tiukasti, mikä aiheuttaa niiden vääntymistä (elleivät kaikki kirjat ole samankokoisia), hioutumista toisiaan vasten poistettaessa hyllystä ja tarttumista kiinni toisiinsa, 3) kirjojen poistaminen hyllystä selän yläreunasta vetämällä, mikä aiheuttaa selän repeytymistä. Nämä ovat kuntoluokkaan vaikuttavia asioita, mutta erityisen vanhoissa kirjoissa on toisaalta myös ymmärrettävä, että kirja on ollut käytössä pitkään ja todennäköisesti myös eri paikoissa eri tavoin varastoituna. Lähes koskemattomina oikeanlaisissa olosuhteissa varastoidut antiikkikirjat ovat äärimmäisen harvinaisia.