Kurt Vonnegut : Hui hai, eli, Jäähyväiset yksinäisyydelle

Tekijä on omistanut kirjansa "Ohukaiselle ja Paksukaiselle, minun aikani enkeleille". Se kertoo kuusivarpaisten, nelinännisten ja kaksimetristen neandertalidikaksosten tarinan, jotka yhdessä olivat nero, yksinään ei mitään. Viisitoistavuotiaina heidät erotetaan toisistaan; Eliza päätyy Marsiin, Wilbur lopulta Yhdysvaltain presidentiksi. Siinä ominaisuudessa hän antaa lain, jonka mukaan jokainen saa uuden nimen, ja ryhdy tietokoneiden avulla jakamaan kansakuntaa uudelleen suurperheisiin kampanjaslugnolla Hui hai — jäähyväiset yksinäisyydelle. Seurauksia on monenkarvaisia; koko on meneillään samanlaista klikkityytymistä kuin ennenkin.

Jälleen kerran Vonnegut murtaa rajat ja näyttää kuinka todellisuus voi olla mieltymystä, mielettömyys todellisuutta. Kohtaat lokkaat maailmanlaajuiset ongelmat, ihmisen omat pienet probleemat ja kaikki mahdollinen siltä väliltä vyöryy esiin noin päin ja päinvastoin. Vonnegut itse luonnehtii kirjaansa muistel-miksi: "En tule koskaan kirjoittamaan mitään mikä olisi näin lähellä omaelämäkertaa."