Kustaa Vilkuna : Kihlakunta ja häävuode : tutkielmia suomalaisen yhteiskunnan järjestymisen vaiheilta

Miten on voinut syntyä merkillinen aluenimitys kihlankunta, mitä yhteyttä sanalla on nykykielen kihlöihin? Samasta 'pantti' -alkumerkityksestä molemmat ovat kuitenkin lähteneet. Entä toinen alue pitäjä? Mistä pitämisestä tässä on kysymys? Mitä kätkeytyy muinaisiin henkilönnimityksiin velpoja ja kupias? Milloin alkoivat esi-isämme käydä ulkomaankauppaa ja hankkia kansainvälisiä kosketuksia? Perinteet juontuvat loisteliaalta sankarikaudelta, perem valtakunnan- eli Bjarmalanmaan sadunhohteiselta ajalta. Monet sanat ja nimitykset saavat uutta sisältöä, ja vanhat, jo hämärtyneet alkavat elää uudelleen. Saamme tietää että esi-isämme maailmamme ollessa nuori, tunsivat monia kuninkaita, joista yksi oli pitäjänrajojen ulottuvat vuotuiset suuruujuhlat, joiden puitteissa nuoret etsivät aviokumppania - toimi leäänöhöptyismiehen avustamana ja tosiaan konkreettista ospilankauppia tehden. Yhteiskunnan kiinteän perusulon, perheen, onnellinen syntyminen oli kaikkien edun mukaista ja sen tähden julkisesti huolella varmistettava. Vihkitoimituksessakin oli tärkeä osuus telta-peitteellä, ensin kansanomaisella, sitten kirkollisella, ja siihen funktionsa puolesta läheisesti liittyvällä uutuivuoteella eli erityisellä häävuoteella.

Akateemikko Kustaa Vilkuna teos sisältää sarjan yleistajuisesti esitettyjä, jopa paikoin aivan hauskoja tutkimielmia suomalaisen yhteiskunnan kehityksestä. Hän on seurannut kansanperinteet, asioiden ja sanojen historian ajassa mahdollisimman kauas taaksepäin aina viikinkiaikteen ja vieläkin vanhempiin aikoihin saakka. Tuloksena on kirja kaikille omasta menneisyydestä sekä yhteiskunnan omapohjaista kehittämisestä kiinnostuneille suomalaisille.