Kustaa Vilkuna : Kihlakunta ja häävuode : tutkielma suomalaisen yhteiskunnan järjestymisen vaiheilta

Miten on voinut syntyä merkillinen aluenimitys kihlakunta, mitä yhteyttä sanalla on nykykielen kihloihin? Samasta pantti-alkumerkityksestä molemmat ovat kuitenkin lähteneet. Entä toinen alue pitäjä? Mistä pitämisestä tässä on kysymys? Mitä käkkyteyvy muinaisiin henkilönimityksiin etelpoja ja kupias?
Milloin alkoivat esi-isämme käydä ulkomaankauppaa ja hankkia kansainvälisiä kosketuksia? Perinteet juontuvat loisteliaalta sankariajalta, paremman valtakunnan eli Bjarmalannin sadunhohteiselta ajalta. Monet sanat ja nimitykset saavat uutta sisältöä, ja vanhat, jo hämärtyneet alkavat elää uudelleen. Saamme tietää, että esiaviomemmillamme oli Hänen Majesteettinsa lisäksi monia muita kuninkaita. Yli pitäjänrajojen ulottuivat vuotuiset suurijuhlat, joiden puitteissa nuoret etsivät avioon kumppania toimiessaan shöpötysmiiehen avustamana ja tosiaan konkreettisija pispilankauppiaita tehden.
Yhteiskunnan kiinteän perussolun, perheen, onnellinen syntyminen oli kaikkien edun mukaista ja sen tähden julkisesti huolella varmistettava. Vihkimistoimituksessa oli tärkeä osuus leltä-peitteellä, ensin kansanomaisella, sitten kirkollisella, ja siihen funktiossa puolesta läheisesti liittyvällä uutuudenvuoteella eli erityisellä häävuoteella.

Akateemikko Kustaa Vilkunan teos sisältää sarjan yleistajuisesti esitettyjä, jopa paikoinimisen hauskoja tutkielmia suomalaisen yhteiskunnan kehityksestä. Hän on seurannut kansanperinteen, asioiden ja sanojen historiaa ajaessamalla mahdollisimman kauas taaksepäin aina viikinkiaikojen ja vielä vähän aiempienkin aikojen saakka. Tuloksena on kirja kaikille oman maansa menneisyydestä ja yhteiskunnan omapäohjaisesta kehittymisestä kiinnostuneille suomalaisille.