Kustaa Vilkuna : Työ ja ilonpito : kansanomaisia työnjuhlia ja kestityksiä

Työ on tehtävä joukolla, kilvan ja iloisella mielellä. Näin voidaan määritellä vanhan kansanomaisen työnteon luonteenomaiset piirteet. Töitä tehtiin yhdessä talkoilla ja yhdessä myös juhlittiin kun työ oli saatu kunnialla päätökseen. Pieniä työnjuhlia osui satovuoden kiertoon useita, juhlittiin lannanlevitystä tunkiomakkaralla ja tattikekkeruostolla, touonteon touonpullilla, heinäröintiä madontappajaisilla, viljankorjuuta koliaisilla. Metsästykseen ja kalastukseen liittyi monia pitoja ja juhlia: karhunpeijaisia, lohijuhlia ja silakannuantia, nuottakalastuksen alkaajaisia ja loppiaisia. Rakennustöitä juhlittiin nurkkiaisilla, harjannostajaisilla, katokkiaisilla, hakujaisilla ja tupaanluiaisilla.

Vanhassa suomalaisessa kyläyhteisössä pyrittiin siis työ tekemään mieluisaksi ja joutuisasti toisten toesta auttaen, ja työ toimi kuin tiedossa oli toimeliaisuuden palkkio työväen hyväksi kädenjäljestä. Eli niin kuin Elia Lönnrot aisan ilmaisi: 'Kauniit ilot, leikit ja verensekainen ruuan syönti ovat merkillisiä, panevat veren ja muut nesteet paremmin liikkeelle. Töistä päästä sopii itsekunki ilahdulla itsensä ja toimittaa muillekin, erittäin lapsille ja nuorelle kansalle syyttömiä huvituksia.'

Akatemikko Kustaa Vilkunan Työ ja ilonpito ilmestyi ensimmäisen kerran 1946. Käsillä olevan laitoksen kuvitus on kokonaan uusittu, kuvatekstit on kirjoittanut amanuenssi, fil.kand. Irma Vilkuna.