Kyösti Pietiläinen & Ville Kaarnakari : Legioonalainen Peters : verinen keidas

Takakansi

"LEGIOONA ON SE NYRKKI, JONKA RANSKA LYÖ PÖYTÄÄN KUN TILANNE KÄY KUUMAKSI."

1976 Afrikan sarvessa kiehui. Itsenäistymiseen pyrkivä Ranskan somalimaa oli kaaoksessa, rajojen ylitse valui terroristiryhmiä ja pakolaisia. Myöhemmin Djiboutina tunnettu maa oli Ranskalle sotilaallisesti äärimmäisen tärkeä ja siellä oli jo pitkään ollut kovapintaisen Muukalaislegioonan joukkoja.

Levottoman kevään taitekohtana oli Loyadan keitaan verilöyly. Terroristit kaappasivat ranskalaisen koulubussin. Legioona kutsuttiin paikalle ja seurasi armoton vapautusoperaatio. Kuolleet terroristit sidottiin autojen konepelteille ja ajettiin iltapäivä kylien pääkaduilla aina saakka. Legioonan voima ei jättänyt jäänyt epäselväksi.

Väkivalta oli arkea pääkaupungissa ja paahteavalla aavikkokentällä. Palvelus Djiboutissa on kokemus, jonka jokainen siellä palvellut legioonalainen muistaa ikuisesti. Kyösti Pietiläisen alias caporal chef Petersin näkökulma tarkoin varjellun Legioonan sisältä on ainoa laatuaan.

"Pietiläinen ei petä tälläkään kertaa. Verinen keidas on suorasivuista, taattua miehistä kerrontaa, jossa veri lentää eikä sääliä tunneta." VAPAUSSOTURI

Odotettua jatkoa seuraa syksykuussa 2011: Legioonalainen Peters Ruandassa

Esittely

Legioona on siirtomaissa Ranskan nyrkki, joka lyödään pöytään siellä, missä emämaan edut ovat uhattuina.

Afrikan sarvessa kiehui vuonna 1976, Somalimaassa elettiin levottomia aikoja. Itsenäistymiseen pyrkivä maa oli sekaannuksen vallassa, rajojen ylitse valui aseistettuja terroristiryhmiä ja pakolaisia. Myöhemmin Djiboutina tunnettu maa oli sotilaallisesti Ranskallekin tärkeä. Somalimaassa oli pitkään ollut sekä Ranskan armeijan, laivaston että Muukalaislegioonan joukkoja.

Tämä johti kiivaisiin kahakoihin ja monenlaisiin vaaratilanteisiin sekä maan pääkaupungissa, jossa asui kaksi kolmasosaa maan asukkaista, että rutikuivalla autiomaa-alueella, jossa päivälämpötila saattoi nousta yli 50 asteen.

Alituinen kuumuus, jota ei päässyt edes yöllä pakoon, hermoja raastava epätietoisuus tilanteesta ja jatkuva uhkaavassa ilmapiirissä toimiminen kuluttivat ja rasittivat. Palvelus Djiboutissa oli kokemus, jonka jokainen 1970-luvun puolivälissä siellä palvellut legioonalainen muistaa ikuisesti.