Kyösti Pietiläinen & Ville Kaarnakari : Legioonalainen Peters : verinen keidas

Takakansi

"LEGIOONA ON SE NYRKKI, JONKA RANSKA LYÖ PÖYTÄÄN KUN TILANNE KÄY KUUMAKSI."

Vuonna 1976 Afrikan sarvessa kiehui. Itsenäistymiseen pyrkivä Ranskan somalimaa oli kaoottisessa tilassa, rajojen ylitse valui liipaisinsherkkiä terroristiryhmiä ja laittomia pakolaisia. Myöhemmin Djiboutina tunnettu maa oli Ranskalle sotilaallisesti äärimmäisen tärkeä, ja siellä oli jo pitkään ollut Ranskan armeijan ja laivaston lisäksi kovapintaisen Muukalaislegioonan joukkoja.

Levottoman kevään taitekohtana oli Loyadan keitaan verilöyly. Terroristit kaappasivat ranskalaislasten koulubussin ja vaativat lunnaksi mahdottomia. Legioona kutsuttiin paikalle. Seurasi ennennäkemätön vapautusoperaatio, jossa armoa ei annettu. Kuolleet terroristit siottiin autojunon konepellille ja autot ajettiin hiljaa aavikön pääkaupunkiin saakka. Lesket ja lapset nimivoivat kiittää ranskalaisia erikoisjoukkoja.

Väkivaltaiset mielenosoitukset ja alituinen ammutuksi tulemisen vaara olivat arkipäivää pääkaupungissa, jossa asui valtaosa maan asukkaista. Tilanne aavikolla, missä päivälämpötila saattoi nousta yli 50 celsius-asteen, ei ollut yhtään helpompi. Kenen tahansa kaavan alta saattoi nousta maailman yleisin terroristiasie Kalashnikov, venäläisen asetehtaan karkea helmi. Palvelus Djiboutissa oli kokemus, jonka jokainen siellä palvellut legioonalainen muistaa ikuisesti.

Kyösti Pietiläisen alias caporal chef Petersin näkökulma tarkoin varjellun Legioonan sisältä on ainoa laatuaan.

Esittely

Legioona on siirtomaissa Ranskan nyrkki, joka lyödään pöytään siellä, missä emämaan edut ovat uhattuina.

Afrikan sarvessa kiehui vuonna 1976, Somalimaassa elettiin levottomia aikoja. Itsenäistymiseen pyrkivä maa oli sekaannuksen vallassa, rajojen ylitse valui aseistettuja terroristiryhmiä ja pakolaisia. Myöhemmin Djiboutina tunnettu maa oli sotilaallisesti Ranskallekin tärkeä. Somalimaassa oli pitkään ollut sekä Ranskan armeijan, laivaston että Muukalaislegioonan joukkoja.

Tämä johti kiivaisiin kahakoihin ja monenlaisiin vaaratilanteisiin sekä maan pääkaupungissa, jossa asui kaksi kolmasosaa maan asukkaista, että rutikuivalla autiomaa-alueella, jossa päivälämpötila saattoi nousta yli 50 asteen.

Alituinen kuumuus, jota ei päässyt edes yöllä pakoon, hermoja raastava epätietoisuus tilanteesta ja jatkuva uhkaavassa ilmapiirissä toimiminen kuluttivat ja rasittivat. Palvelus Djiboutissa oli kokemus, jonka jokainen 1970-luvun puolivälissä siellä palvellut legioonalainen muistaa ikuisesti.