L. Onerva : Kuilu ja tähdet : runoja

»Siinä runoviestissä, joka nykyisin kantautuu L. Onervan työkammiosta, esikaikuna hänen monilukuisista toistaiseksi julkaisemattomista runoistaan, kuuluu aina palavaana teemana valoisa ja kiitollinen tunnustus: 'Elämä rakas, rakkaampi kuin koskaan ennen on minulle.' Runoilijansydän, joka pitkän työpäivän ajan on lyönyt kiihkeästi, pumpannut punaista verta syvältä ja voimakkaasti, on nyt saanut tahtinsa hiljaiseen ehtoon ja pyhän rauhaa. Alituiseen kamppaileva ja etsivä, pettymysten ja alistumisvaikeittenkin jälkeen yhtä taltumattomasti kyselevä ja vastausta vaativa Onerva on päätynyt 'elämän kasvojen' nöyrästi rakastavaksi katselijaksi, joka voi sanoa 'nyt tunnen elämän', äänessään monet taistelut ja myrskyt käyneen ihmisen kypsä tyynty­mys. Olemuksen joka säikeellä eletty runoilijankohtalo on iltaan ehtineenä soutanut suvantoon­sa.»

(Sole Uexküll)