Ladislav Mnacko : Dresdenin yö

"Aioin suudella häntä toistamiseen mutta hän riistäytyi irti, astui kaksi askelta taaksepäin, lakkasi värisemästä, katsoi minuun vihamielinen ilme silmissään, haastavasti, taistelunhaluisesti.
— Mikä sinun on, tyttö?
— Minun isäni oli sotarikollinen. Hänet teloitettiin."

Tämä tapahtuu Dresdenin yössä kaksikymmentä vuotta myöhemmin, kun sodan rauniot jo on raivattu ja rakennettu uudelleen, kun kaikki näyttää selkeältä ja rauhalliselta, vaikka ihmisten sisäinen raivaus-työ on yhä kesken. Vanheneva yksinäinen mies, joka sodan aikana kuului kaupungin lukemattomiin 'hankalin ulkomaalaisiin', on saapunut Dresdeniin kohdatakseen siellä oman itsensä, etsiien rakkautta menneestä. Mutta hän löytääkin nuoren tytön, tieltä tälle yöh kulussa itsensä niin kuin tyttökin hänelle, ja yhdessä he joutuvat silmättyen erään kansakunnan ja koko Euroopan järkyttävimmän tragedian kanssa.

Sillä oli ollut toisenlainen Dresdenin yö, yö jolloin kymmenen tonnia trotyyliä putosi ilmasta kaupungin kasvoille, ja äkkiä, muutamassa minuutissa Dresden oli lakannut hengittämästä. Se oli yö, jolloin liittoutuneet pommittivat Dresdenin tuhkaksi vaikka sota oli jo käytännöllisesti katsoen ratkaistu, yö jolloin kolmas valtakunta kohtasi itsensä kasvoista kasvoihin.

Kuka oli syyllinen, vai olivatko sitä kaikki? Vieläkö nuoren tytön on kannettava isänsä rikosten taakkaa vai onko siitä etsittävä muualta saksalainen? Mikä on rikos, yksilöllinen ja kollektiivinen, rikos sodan sumusta se or annat? Ja mikä on salaisuuden ydin, missä määrin saksalaisuus on eurooppalaisuutta vaihteva tekijä?

Mächco tekee tärkeitä kysymyksiä ja erittelee terävästi niiden taustalla olevia ongelmia. Ja samalla hän luo taidurlimaisen romaani rakkaudesta, kaihosta ja pettymyksestä, piirtää eteemme erään kaupungin barokkiset piirteet, inhimillisen näytelmän kaikessa kypeydessään.