Laila Hirvisaari (toim.) : Elämäni runot

Takakansi

Eino Leino käy runossaan Kurjet samaa Tuusulan hiekkatietä, joka kulkee Laila Hirvisaaren nykyisen kodin ikkunan alta. Eila Kivikkahon Järvi tuo mieleen isoäät ja lapsuuden Karjalassa, Yrjö Jylhän Laulu Kuujärvestä on kuin omistus sodassa kaatuneelle isälle. Myös venäläisten lyyrikkoiden runoilla on kirjailijan sydämessä oma sopensa.

Laila Hirvisaaren rakkaimpiin runoihin liittyy monenlaisia muistoja elämän varrelta. Tästä kirjasta löytyvät ne säkeet, jotka ovat jättäneet hänen sieluunsa syvimman jäljen.

"Kylällä mäen kohdalla auringon arkaa ruskoa. Syvällä tunteen pohjalla kasteenraikasta uskoa." — Ilmari Pimiä

Esittely

Suomalaisten lempikirjailijan rakkaimpiin runoihin liittyy monenlaisia muistoja elämän varrelta.

Kirjat olivat Laila Hirvisaaren lapsuudenkodissa tärkeitä ja arvostettuja. Isoäidin ja äidin ansiosta myös runot tulivat tulevalle kirjailijalle tutuiksi jo pienestä pitäen. Lukeminen loi pohjaa omalle kirjoittamiselle ja antoi eväitä elämään.

Tähän kokoelmaan sisältyy sekä kotimaista että käännöslyriikkaa - monille rakkaita tuttuja runoja, mutta myös harvinaisia ja yllättäviäkin löytöjä. Useat niistä ovat sisältyneet Hirvisaaren romaaneihin tai hän on siteerannut niitä puheissaan. Tässä kirjassa hän kertoo myös runoihin liittyvistä muistikuvista ja tilanteista joissa on ne kuullut tai lukenut.