Laila Hirvisaari : Minä, Katariina

Takakansi

Ei kukaan kysynyt, halusinko mennä naimisiin suuriruhtinas Pietarin kanssa! Halusinko ylipäänsä mennä neljätoistavuotiaana naimisiin kenenkään kanssa?

Loisteliaan hovin keskus, vaimo, äiti, rakastettu – Venäjän keisarinna Katariina II Suuri tekee tiliä kiihkeästä nuoruudestaan.

Uskomaton tahdonvoima nosti saksalaisen prinsessan Venäjän itsevaltiaaksi, mutta mikä oli hinta? Laila Hirvisaaren (1938–2021) häikäisevä, Finlandia-ehdokkaaksi noussut romaani tempaa lukijan 1700-luvun hovielämän juonitteluihin ja ylellisiin juhliin. Minä, Katariina kuvaa myös koskettavasti niitä tuntoja, jotka ovat kaikille naisille yhteisiä asemasta ja aikakaudesta riippumatta.

Esittely

Onnettomuus on pakottanut keisarinnan vuoteeseen, aikaa ei ehkä ole enää paljon. Menneisyydessä on paljon selvitettävää. Mutta jodenkin asioiden muistaminen tekee kipeää!

Ei kukaan kysynyt, halusinko mennä naimisiin suuriruhtinas Pietarin kanssa! Halusinko ylipäätänsä mennä neljätoistavuotiaana naimisiin kenenkään kanssa! Ei kukaan kysynyt, haluanko vaihtaa uudeksi kotimaakseni Venäjän, tämän mystisen maan, jonka ihmisistä ja tavoista en tiennyt mitään.

Uskomaton tahdonvoima nosti saksalaisen prinsessan lopulta Venäjän itsevaltiaaksi, mutta mitä oli hinta? Hän joutui luopumaan perheestään, nimestään, uskonnostaan ja yksityisyydestään, häntä tarkkailtiin koko ajan. Hääseremoniat olivat loisteliaat, mutta sulhanen, tuolloin kuusitoistavuotias suuriruhtinas Pietari, tuotti puolisolleen jatkuvasti pettymyksiä. Nuoren vaimon tärkein tehtävä oli tuottaa valtakunnalle kruununperillinen, mutta sitä saatiin odottaa.