Lapin lukukirja

Korvasen äijällä katos kaksi vasikkaa metsään, kesällä laitumelta. Polvari-Jaako. Riestosta oli semmonen mies, että se tiesi kaikki. No, ei niitä löytyv, pitää hakea Jaako. Meillä on kaksi vasikkaa kadonnut metsään, toinen ruska ja toinen mustankirjava vasikka. Sanopa sinä Jaako, että missä se on, se musta ja ruskeä vasikka. Korplit sille on syönhet reiän selkähän ja se on tarttunut savilehdukhan ja hukkunuh siihen. No, mistä me sen löytäisimma, jos sille kerran niin on käynyt. Kyllä te sen löyävtäkkä, mutta teijän pitää kello puoli 11 lähtiä suoraan auringoa kohti ja mennä niin pitkälle, että teijän ethen tullee pieni joki. Teidän pitää kahalamalla yli. Sen joen takana on saika koivikko. Pitää mennä sen koivikon läpi. Sitte kun tullee semmonen kankaan jänkä, niin siellä on pieni vesilampi ja sen lammn laajalta te sen kyllä löyättäkkä. Siellähän se vasikka oli.

No, kun sinä tuon tiesit niin hyvin, niin sanopa nyt, että missä se mustankirjava vasikka on. Että se tää sitähän. Silimäpuoli akka sitä tatlutti ja sanoi, että pois en annna, omani piijän, ja vei sen korkian aitauksen taka ja paiskas veräjän kiinni. Elämässä se vasikka vielä on ja kyllä te kyllä tiedätte, koska justi sieltä kuulostetaan. Puoltoista vuotta oli kulunu jo aikka, niin ne kulukijat Kuollasta päin sattumalta sitä kertomhan, että se oli karhulan myötän menny. Sitte se syksyn omana huotisllien kesällä löytyään metsästä mustankirjava vasikka ja hyvin se siellä omanat rehunansa ja ei ollu ankaan sitte kellekähän antanna. Nivankylän oli toistakymmentä penikulmaa Korvasesta itähän päin Venäjän puolella. No se jäi, se vasikka sinne ja eihän sitä tietenkään yritettyäkään sieltä saaha, niin kauka pois.

(Maalaukseen liittyvän tarinan kertoi Andreas Alariesto.)