Larry Collins : Joko Pariisi palaa : Adolf Hitler 25:ntenä elokuuta 1944

JOKO PARIISI PALAA? on kuvaus saksalaismiehityksen viimeisistä päivistä ja Ranskan pääkaupungin vapautumisenyrittelmästä elokuussa 1944. Siihen näytelmään osat ottivat osaa sadat ja tuhannet ranskalaiset, amerikkalaiset, englantilaiset ja saksalaiset, ja heidän omat äänensä puhkuvat heidän kokemastaan kirjan sivuilla. Omalla äänellään puhuu myös kenraali Dietrich von Choltitz, mies, joka ei koskaan epäröinyt totuttaa saamansa käskyjä. Siinä oli perusta, jonne vuosiksi Hitler oli asettanut hänet Pariisin puolustajaksi - ja hävittäjäksi. Hitlerin käsky oli ehdoton: mikäli saksalaiset joutuvat luopumaan Pariisista, se on tuhottava kokonaan, raunioitettavaksi. Tapahtumien vauhti kiihtyy: on ilmeistä, että liittoutuneet pian ovat Pariisin porteilla. Saksalaiset esittävät minoitivat kaiken: Pariisin sillat, historialliset rakennukset, kirkot, taidekokoelmat, puhelinkeskukset, sähkölaitekset. Vain sana Pariisin komentajalta, eikä Pariisia enää ole. Von Choltitz viivyttelee. Hän on hävittänyt monia kaupunkeja, kun se on ollut sotilaallisesti tarkoituksenmukaista. Mutta hän ajattelee, että Pariisin tuhoaminen olisi pelkkä kostotoimenpide — se ei vähääkään auttaisi saksalaisten epätietoisesti etenevää puolustustaistelua. »Joko Pariisi palaa?» häärii hänen raukassa, kirkassana mielessään. Ääni on Adolf Hitlerin. Pariisin komentantieot tehdään tsaristoksikin: hän ei tuhoa Pariisia, yhtä ihmiskunnan suurimmista saavutuksista. Ja puolenpäivän aikaan elokuun 25. päivänä 1944 tunkeutuvat kenraali Jacques Leclercin Toisen Ranskalaisen Panssaridivisioonan sekä 4. amerikkalaisen Jalkaväkidivisioonan kärikjoukot Seinen siltojen yli. Heidät ottaa vastaan riemuitseva Pariisi — sodan runtelema, mutta kuitenkin elävä kaupunki. Harva tiesi sillä hetkellä, miten lähellä kaupungin tuho oli ollut.

Tämän valtavia esittäjiä vaatineen teoksen kirjoittajat ovat »Newsweekin» Pariisin-toimiston pää Larry Collins ja »Paris-Matchin» tähtireportteri Dominique Lapierre, jotka nähdään yläolevassa kuvassa yhdessä kenraali von Choltitzin kanssa, kaksikymmentä vuotta niiden tapahtumien jälkeen, joita »Joko Pariisi palaa?» niin unohtumattomalla tavalla kuvaa.