Lars Hulden : Erään marjamatkan seikkaperäinen kuvaus : runosatoa viideltä vuosikymmeneltä

Nyt olisi tarpeen kävelyretki metsään. Kori kädessä minä lähtisin matkaan. Siellä näkisin murtuneita puita, taipuneita puita, lahonneita ja kaatuneita puita, juurakot ylhäällä kuin iättähdet, nuoria puita, kuusia jotka eivät vielä ole kuulleet juurikäävästä puhuttavankaan. Röykkiöittäin kiviä jotka ovat yhä kuoliaaksi kivitettyjen jäljiltä verisiä. Kiitos, jo riittää, kori on täynnä. Nyt minä lähden kotiin kirjoittamaan.

Runon vivahteikas metsämaisema muistuttaa Lars Huldénin (s. 1926) lyriikkaa. Kirjailija vaihtaa asua, tyyliä ja lajia: hänestä paljastuu rakkauden ylistäjä, luonnon ja eläinkunnan puolustaja, terävän ironinen yhteiskuntakriitikko, oppinut juhlarunoilija. Laulullisten ja suorasanaisten tekstilajien mestarin runoissa nykypäivä, arjen tapahtumat, historia ja tulevaisuuden näyt kohtaavat. Äänen saavat runoilijat Bellman ja Runeberg, eräs valtio mies ja monet muut. Iäntymisen myötä runojen sävy syvenee ja tummeneekin, mutta itseironiinen, lempeä ja viisas elämäntarkkailija kulkee läpi tuotannon.

Marjanpomijan koriin, kirjailija-tiedemies Huldénin lyyriseen elämäntuotantoon, saa tässä teoksessa tutustua Pentti Saaritsan hurmaavina suomennoksina. Edellisten runokäännösten Pitkätanssia (Kirjayhtymä, 1979) ja Taivas tummuu, mutta valkoisin pilvin osuu valo (WSOY, 1991) lisäksi suomenkieliselle lukijalle on tarjolla uudistettuja ja aivan tuoreita, ennen ilmestymättömien runojen käännöksiä. Kirjailijan juhlavolumen teokseen on koottu runoja vuoden 1958 esikoiskokoelmasta lähtien aivan viimeisimpiin, vuoden 2005 Suvirunoihin saakka.