Lasse Heikkilä : Miekkalintu : teemoja

Harvat uskaltaat katsoa taakseen. Harvemmat ovat ne, joiden ei tarvitse katsoa taakseen. Eteenpäin on toiveiden tuulilasi. Mutta kulkea avoimin silmin (tietääkö kukaan mitä on kulkea avoimin silmin), kotkan kaltaista, sillä rotkot ovat syvät, yhä syvemmät, mitä enemmän silmät ovat auki ja siivet ovat epävarmat...
(Katkelma teoksesta.)

Lasse Heikkilän esikoiskokoelma on uusi teos tarmokkaasti esiin tunkeutuvassa modernin suomalaisen lyriikan rintamassa, ja jo nyt voidaan sanoa, että tämän nuorekkaan joukon keskuudesta tulevat nousemaan lähivuosien suurimmat kirjalliset nimet.
Lasse Heikkilä kuuluu epäilemättä tämän hetken lahjakkaisiin esikoisrunoilijoihin. Hänen lyriikkansa on — niin kuin kokoelman lopussa olevat runokäännökset osoittavat — saanut vaikutteita Ruotsin kukoistavasta -40-lalismista ja saattaa meikäläisten lukijain silmissä ensin vaikuttaa kovin erikoislaatuiselta. Kokonaisuutena Lasse Heikkilän symbolistinen runous kuitenkin liittyy elimellisesti omaan aikaamme ja ilmentää nykyhetken pirstoutunutta, etsivää maailmaa ja yksilöä. Syventymällä ja uudelleen lukemalla tämän "muodonsärkijän" runous mielenkiintisellä tavalla avautuu myös lukijalle, joka on tottunut "vanhanaikaiseen" sidotun mitan runouteen.