Lassi Nummi : Maisema

- Piirrän sinulle taulun. Minkälaisen haluat? - Kauniin, tietenkin. - Mutta saako siinä olla myös minun tuskani - se, jota en ole voittanut, ja se, jonka jo olen? Irroitu siis entisyydestäsi vehnänjyvän lailla, seuraa minua kolmen kuumasti väreilevän päivän aikana tuntemattomassa maassa, oudon ja väkevän maiseman keskellä. Pyyhi yli kaikki mennyt - ole vain puhdas, musta taulu, johon kuvani piirtyvät. Silti et ole lapsi, kuten en minäkään vaeltaessani vieraassa maassa ja kysessäni kuka olen: kuvat eivät piirry mielivaltaisine aihevä oikkuilisina, ne etsivät kokonaisuutta, ne hakeutuvat entiseen, tuhatlukuisin näkymättömin liitujen uurtoihin taulullasi. Toivon, että loppuun ehtiesämme kuva on valmis. Aloitan varovasti, sijoitan liidun alas vasemmalle. Näin: »Viiva. Vasemmalta, verkkaan nousten —»

Ylläoleva vuoropuhelu käytiin, kun lukija pyysi kirjailijalta lyhyttä ennakkoesittelyä hänen uudesta teoksestaan. Asettakoon nyt siis lukija sisimpänsä mustaksi tauluksi, johon kirjailijan ajatuskuvat piirtyvät — kokemus tulee olemaan harvinainen, viehättävä ja rikastuttava.