Lassi Nummi : Taivaan ja maan merkit

Lassi Nummen edellisessä runokokoelmassa »Tahdon sinun kuulevan» kiintyi huomio teoksen punnittuun kokonaisrakenteeseen. Näin myös nyt käsillä olevassa kokoelmassa, mutta toisis­ta syistä. Edeltäjän osastoissa vapaa- ja sidonnaismittaiset, eri tyyli- ja ilmaismuotoja edustavat runot rinnakkain valaisevat samoja perusteemaja ja niiden kuvastamaa kehitystapahtumaa. Uudessa kokoelmassa »Taivaan ja maan merkit» taas tyylillinen sävy ryh­mittää runot osastoiksi.
Kokoelman avaa laajahko sikermä ns. sidonnaismittaista lyriikkaa, jossa avoimen laulullisuudeen ja luonnonsuo­rana herää­vän rinnalla tapaa pelkistettyä ja tiivistettyä symboliikkaa. Paria seuraavaa jaksoa leimaa lyyrillinen huumori: »Dialogeja» hienosti aistiv­aa ironian, »Orsilokhos ja muita»-osaston burleskeja taas raisun val­la­ttomuuden merkeissä. »Chaconney»-runolema vie meidät kokoel­man sisällölliseen ytimeen. Tämä lyyrillinen yksinpuhelu on ris­teilevä, toistuvine ja muuntuvine teemoineen erinomainen näyte modernin runomuodon mahdollisuuksista: se on yht'aikaa rakkau­sa ja maailmankatsomusruno, ironinen ja vakava, vapaasti soljuva ja kiinteä, intiimi ja yleisiin hengen­kysymyksiin koskettava. — Sup­pea »Tie tomu­un», teoksen kenties hienostunein ja vaikeimmin lähestyttävä osasto, johdattaa loppusikermän »madrigaaleihin», paimenlauluihin, joiden raikas, luonnonläheinen rakkauslyriikka epäilemättä kuuluu teoksen merkittäv­impiin saavutuksiin.
»Taivaan ja maan merkit» on rikas ja monivaihteinen runo­koelma, jonka esi­inpirtämät runoilijakuva on silti ehyt. Lassi Nummi jatkaa aikaisempien kokoelmiensa linjaa, joka merkitsee synteesiä uusien ilmaismuotojen ja lyyrillisen perinteen välillä.