Laura Kalliomaa-Puha : Vanhoille ja sairaille sopivaa : omaishoitosopimus hoivan instrumenttina

Huoli kasvavasta hoivan tarpeesta ja hoivamenojen kasvusta on tehnyt perheiden sitouttamisen hoivaamaan entistä houkuttelevammaksi. Omaishoidon sopimus herättää kuitenkin monia oikeudellisia kysymyksiä. Omaishoidon tuki on järjestely, jossa vanhuksen, vammaisen tai sairaan hoivasta huolehditaan perheessä osana virallista sosiaalihuoltoa. Omaishoidosta tehdään sopimus, jossa kunta sitoutuu tukemaan kotihoivaa palveluin ja maksamaan hoivatyöstä palkkion, ja jossa hoitaja sitoutuu hoitamaan hoidettavaa. Omaishoitoa on säännelty omalla lailla vuodesta 2006.

Tutkimuksessa selvitetään, mitä vanhustenhuollon uusi sopimuksellisuus tarkoittaa omaishoitoperheille, mikä on omaishoitoperheen oikeusturva ja millaisia välineitä omaishoitoperheille on tarjolla omaishoidon pulmatilanteissa sekä arvioidaan noiden välineiden toimivuutta. Samalla pohditaan vastuunjakoa omaishoidon kolmen osapuolen - kunnan, hoitajan ja hoidettavan - välillä sekä sitä, miten ongelmiin voitaisiin ennakolta oikeudellisesti varautua.

Vaikka sopimus on yhä tavallisempi väline sosiaali- ja terveysturvaa järjestettäessä, on se kunnan ja perheen välillä oikeudellisesti outo. Omaishoitosopimus ei luontevasti sovi oikeudellisiin määrityksiin tai käsitteisiin, oli sitten kyse sopimusoikeudesta, työoikeudesta, kuluttajaoikeudesta, vahingonkorvausoikeudesta, prosessioikeudesta tai sosiaalioikeudesta. Omaishoitoa on vaikea sovittaa myös EU:n käsityksiin sosiaaliturvasta.

Omaishoitosopimuksissa ei ole erityisesti varauduttu omaishoitotilanteiden ongelmiin. Sopimus- ja vahingonkorvausoikeudessa tavallinen kahden asianosaisen suhde ei istu omaishoidon kolmikantaan. Hoidettavan asema on heikko, vaikka julkisoikeuden välineet ja mahdollisuus huomioida omaishoidon kokonaisuus korjaavatkin tilannetta.

Tutkimuksessa esitetään kunnalle nykyistä suurempaa vastuuta omaishoidon turvallisuudesta. Hoidettava ei esimerkiksi kaltoinkohtelutapauksissa voi useinkaan käyttää tarjolla olevia välineitä - tehdä rikosilmoitusta, vaatia korvausta tai vaihtaa hoitomuotoa.

Tutkimuksessa esitetään myös, että valittua välinettä, sopimusta, tulisi kehittää edelleen käyttämällä hyväksi niin sanottuja ennakoivan oikeusajattelun ideoita. Nykyistä yksilöllisemmät omaishoitosopimukset voisivat joustavammin ottaa huomioon tapahtuneet muutokset omaishoitoperheiden tilanteissa ja turvata omaishoidon onnistumisen.