Lauri Viljanen : Lyyrillinen minä ja muita kirjallisuustutkielmia

"Lauri Viljasen esseillä on aina erityisen stimuloiva vaikutus. Niissä seurataan ajassa vaikuttavia virtauksia sellaisella valppaudella ja eritellään runoilijoiden olennaisinia sanottavaa sellaisella intuitiivisella herkkyydellä, että useimmiten syntyy sangen vaikuttavia lähikuvia. Ihailtavaa on myös se henkinen vireys, millä tekijä ongelmaan ratkoo. Sinä on etsijän ja löytäjän iloa."

Näin kirjoitti professori Eino Krohn Parnassossa professori Lauri Viljasen edelliseen esseekokoelmaan "Hansikass ilmesytyttä". Sanat soveltuvat yhtä hyvin teokseen "Lyyrillinen minä". Edellinen kirja sisälsi yksinomaan ulkomaisia kirjallisuutta käsitteleviä esseitä, kun taas uusin tealka kertoo Viljasen aave mielenkiintoisia näköamia enä kaikkea oman maamme kirjallisuuteen. Edesäkin ennen muuta ovat suomalaiset runoilijat — Erkko, Leino, Onerva, Koskenniemi, Kailas, Vaara, Vala, Jylhä ja Sarkia — että proosakirjailijat — Kilpi, Sillanpää, Toppila, Järnefelt, Lehtonen, Kojo, Pekkanen, Hämäläinen ja Uurto. Lisäksi teokseen sisältyvät tutkielmat "Kirja ja sota", "Pohjoismaisen rokookon kevät", "Ensimmäinen sanomalehtemne", "Eräs mannermaineen Kullervon tulkinta" ja "Kotimainen kirjallisuus yliopistossa".

Prof. Viljasen teoksessa tapaamme jälleen tuntijan, tutkijan, ajattelijan ja kriitikon, joka viehättävästi ja henkivästi esittää kirjallisten löytöretkiensä tulokset.