Leena ym. Sippola (toim.) : Unen veräjä on auki

"Monella merkittävällä runoilijalla uni ja runo kytkeytyvät toisiinsa erottamattomasti ja monimutkaisesti... Runossa uni, päivä- tai yöuni, on usein se hämärä maisema, jossa subjektiivisuus on kaikkivaltaista ja jossa elämän ja kuoleman irrationaaliset ja pakenevat valot ja varjot voidaan tehdä näkyviksi.

Ne kaikki, jotka syyttävät runoa siitä, että se on vaikea tai jopa käsittämätön, syyttävät itse asiassa omaa tiedostamatonta ja esiteistoista sielunelämäänsä siitä, että ei se suostu tajunnan vaatimusten mukaisesti tulemään havaituksi... Tämä antologia on täyttänyt hyvin tehtävänsä jos, se auttaa jotakuta luopumaan siitä vakiintuneesta ja kuorskahtavasta ennakkoluulosta, että vain järki ja järkipäräisyyden vaatimus muuttaa, jos edes ilmiselvä nimmäisen ymmärtämiseen jää välttämättä runoa tuskin auttamatonta.

Unimaailma olemukseltaan asias paljon yhteisöllisempää, paljon 'demokraattisempia' ja paljon surumassiemmä, kuin ystäviemme ja naapuriemme kaltaisia kuin haluamme tunnustaa valvetilassamme, jossa lämpimästi vaalimme kuvittelemaa tai myyttiä, että olemme ainutlaatuisia ja korvaamattomia... Runo voi auttaa meitä tunnistamaan omat ja ihmiskunnan yhteiset, kollektiiviset kokemukset ja oppimaan niistä. Leikkisästi, kuolemanvakavasti, kuolemanleikkisästi."

Näin kirjoittaa runoilija ja psykiatri Claes Andersson tähän kirjaan kirjoittamassaan jälkisanasaa. Ja hänen osoittamaansa tehtävään pystyy tämä kirja varmasti täyttämään. Se on runoa unesta, unista, unennöstä - Sarkiasta, Koskenniemeä, Tynniä, Hellaakoskea, Manneria, Mustapäätä, Haavikkoa, Södergrania, Sirkka Turkaa, Jarkko Laineetta, Caj Westerbergiä, Pertti ja Kai Niemistä, Risto Ahtia, Väinö Kirstinää ja kymmeniä muita, perinteikästä runoa ja uutta runoa.